DISEASE OF THE NATION STUDIORAPORTTI PIEKSÄMÄEN KORPSE-STUDIOSTA 2009!
Menossa mukana:
Mikko “Kupiainen” Knuutila – vokaalit, komppikitarat, kitarasoolot, pienet pajarit
Kai-Pekka “Kusipää” Kangasmäki – komppikitarat, kitaraliidit, perkussiot, stressaus
Juha-Matti “Asfaltti” Kangasmäki – bassokitarat, punaiset silmät, väsäys
Jimmy “Piittikomppi” Salmi – rummut, keskioluet, uusi auto
Teemu “Seby” Nykänen – äänitys, Philipsin mikit, levittäminen
Andi “Rota” Junttila – apulaistuottajuus, miettiliäisyys, hotellipalvelut
Bongo “MC Hangover” UG:stä – vierailevat vokaalit, punkkiasenne, hellyys
Katri “Katri” Luotonen – vierailevat vokaalit, enkelikuorot, terassille houkuttelu
Seby “Teemu” Seppälä – virallinen studiotonttu
15.6.09 maanantai
Maanantai aamuna alkoi tapahtua. Pakkasimme Migen kanssa reenikämpältä tarpeeksi tarvittavaa tavaraa mukaan, ja ennen isolle tielle lähtöä piipahdimme Lappeenrannan Soundwellissa pahat mielessä. Lainasimme Rellulta kaksi pahvilaatikollista bongoja, rytmimunia, saviruukkuja ja vaikka mitä erilaisia etnisiä soittimia. “Näillä tehdään perkeleen kova metallilevy” ajattelimme, ja lähdimme kaasuttamaan kohti pahamaineista Pieksämäkeä, jossa mikään ei koskaan ole niin kuin pitäisi.
Saimme matkan varrelta mukavaa raportointia, koska rumpalimme Timppa ja rec-nappulaa kontrolloiva Ziimu olivat päässeet jo aloittamaan nauhoitukset meikäläisen ja Migen vielä ollessa vielä tien päällä. Tässä vaiheessa kerrottakoon, että Jupu on pääsevä paikan päälle vasta torstaina, joten ennen sitä olisi tarkoitus saada kaikki kitarat, rummut ja suurin osa lauluista. Raportissa selviää myöhemmin kuinka tavoitteemme onnistui!
Pysymme silti vielä maanantaissa. Timppa mätteli rumpuja nauhalle ilman suurempia ongelmia koko päivän ajan, ja illansuussa lopputuloksena oli se, että kaikki kuusi kappaletta saatiin narulle. Olimme tyytyväisiä, olimme liekeissä, olimme Pieksämäellä. Tämän jälkeen taisimme pitää rentouttavan lounastauon kasvis- ja lihatortilloiden parissa, minkä jälkeen palasimme studiolle tekemään meikäläisen kitarasaundia valmiiksi seuraavalle päivälle. Meillä oli visiona jo ennen studioon astumista, että lähdetään tiputtamaan säröjä, ja unohdetaan Ameriikan säröt täysillä -meiningit. Ja tätähän lähdettiin ruuvailemaan oikein olan takaa. Tekniikkana toimi ltd-viper baritonikitara, Peaveyn Windsor -putkinuppi, (muistaakseni) Marshallin kaappi, ja kokeilun alla pyöri liuta erilaisia säröpurkkeja. Lopputulos oli kuitenkin pelkkä Windsori ilman mitään efekti/säröpedaaleita niin, että vahvistimen oma särö oli asteikolla 1-12 tasan kolme (3). Tuloksena raaka rokkisärö. Pienimuotoiset testailut, jonka jälkeen sirryimme Andin takkahuoneeseen nukkumaan. Aivan hyvä päivä.
16.6.09 tiistai
Aamulla tarkistimme etteivät yölliset korvamme olleet väsymyksen alaisina kusettaneet meitä, ja kuuntelimme eilisen testinauhoituksen. Erittäin perverssi saundi siellä vieläkin loimotti, mutta se oli sen verran miellyttävä, että päätimme alkaa nauhoittaa. Meikäläisen osalta nyt taisi olla kivuttomimmat äänitykset koskaan, vaikka anteeksiantamaton raakasärö yhdessä huonon soittotaidon ja itselle rakennettujen ansojen kanssa välillä meinasivatkin potkia päähän. Kompit saatiin tarpeeksi tyydyttävästi narulle noin 4-5 tunnissa, jonka jälkeen aloimme rakentaa toisen kitarasankarin, Migen, saundia. Migen “sundin” etsiminen oli hieman raskaampi prosessi kuin meikäläisellä, koska mukana oli omalla tapaa tuntemattomia tekijöitä ja huonoa tuuria. Migelle kokeiltiin klassista SISOa ja Peaveyn XXX -nuppia, joista kumpikaan ei tyydyttänyt hippejä. Sitten lähti vuoroon Migun oma Laney, josta paloi kolme sulaketta, joten tämäkään ei ollut ratkaisumme. Lopuksi kokeilimme Windsoria ja erilaisia säröpurkkeja saaden aikaan hyvän saundin, joten päästimme Miguliton komppitulen irti.
Tuttuun tyyliin tässäkään ei kauaa nokka tuhissut, ja muutamien tuntien perästä huomasimme molempien puolien komppien olevan tallennettuna. Jeah! Kello kilkutteli valittevasti tässä vaiheessa sen verran, että nauhoitusten jatkaminen kuumassa ja pienessä kopissa päivän nuottimyrskyn jälkeen olisi ollut hulluutta. Huonoa sellaista. Sen verran saimme kuitenkin pedattua seuraavaa päivää, että kasasimme liidikitaroiden saundin kuntoon. Vahvistimena toimi erittäin mystinen sininen bluesvahvari, jonka merkkiä en muista mitenkään. Noh, vitut merkeistä, koska saimme väännettyä sinisen mysteerin ja jonkin säröpurkin kanssa mukavan eloisan ja raikkaan liidisaundin, eli pääsimme hyvillä mielin nukkumaan.
Ennen kuin poistuimme studiolta takaisin Andin vastaanottavaiseen huomaan, sanoin pihalla jälkeen päin legendaariseksi muodostuneen lauseen: “Huomenna ku tullaa ajoissa, ni saadaan varmaankin aamupäivän aikana noi liidit nauhalle, sitten akustiset ja loppupäivä voidaan laulella.” Vaan mitä kävikään, miitäää kävikäään….
17.6.09 keskiviikko
… Tämä on se päivä, jonka jälkeen alamäki alkoi. No ei tässä oikeasti mitään alamäkeä alkanut, vaan joskus meillä taiteilijoilla ei homma vain skulaa täböllä. Eli meikäläisen ajatus “aamupäivän kitaroista” vaihtui “koko päivän pelleilyksi”. Savotta oli ajateltua hurjempi, kun taistelimme leijonien lailla nuottien sademetsissä. Kouvolan jalkakäytävällä, puiston läheisyydessä lukee nerokas totuus “istu alas, asioilla on tapana järjestyä”, joka piti paikkansa nytkin, eli alkuillan ruokataukoon mennessä meillä oli kaikki kitarat narulla. Ja hyvää paskaa onkin, oikein semmosta makiaa!
…Mutta ongelmat eivät valitettavasti jääneet tähän. Jossain vaiheessa tajusin, että kuudesta biisistä vain kahdessa on sanoitukset valmiina, eli Mikolla olisi työstettävänä vielä kolmet sanoitukset valmiiksi, ja meikäläisellä yhdet. Takaraivossa kummittelivat elämän reaaliteetit siitä asiasta, ettei meidän demo-EP:n nauhoitukset taidakaan valmistua tällä viikolla. Kaksi puoli päivää on tietyssä tapauksessa vielä riittävä aika, mutta meillä ei ollut enää sitäkään, koska Ziimulla oli omia juhannuskiireitä perjantaina. Eli nauhoitusten valmiiksi saaminen 1,5 päivässä oli jo selkeästi mahdotonta.
Keskityimme siis olennaiseen, ja Mige kävi työstämään “Master of Stupidity” biisin lauluja purkkiin Andin ja meikäläisen toimiessa makutuomareina. Pienimuotoista kommenttia tuli laulutaiteilijalta meikäläisen taipumuksista laittaa paljon sanoja peräkkäin pieneen tilaan, mutta pienen vääntämisen jälkeen tallessa oli erittäin tiukkaa matskua ja raivoisaa toimintaa kera kauniiden melodioiden. Kellon lähestyessä jo puolta yötä joutuivat Ziimu ja Andi poistumaan studiolta jättäen miut ja Migen vääntämään vielä seuraavaa, “rapula Paska” työnimellä kulkevaa biisiä. Tähän biisiin oli tarkoitus saada säkeistöihin lauluvierailijaksi Unborn Generation -orkesterin vokalisti Bongo, joten vedimme Migen osuudet nauhalle (lukuunottamatta kolmatta säkeistöä, jota taiteilija Kangasmäki ei ollut kirjoittanut valmiiksi) ja siirryimme nukkumishommiin. Seuraavalle päivälle oli varattu bassot, ja vierailevia laulajia.
18.6.09 torstai
Aamu alkoi DI-boksien noutamisella, minkä jälkeen lähdimme ruuvailemaan bassosaundia Jupulle valmiiksi. Toimivaksi yhdistelmäksi osoittautui Warvickin Profet IV -nuppi, saman valmistajan 4*10 kaappi ja Tech 21:n VT Bass -särö. Vähäsäröisten kitarasaundien vuoksi teimme bassosaundista normaalia brutaalimman, mikä toimi helvetin hyvin. Harmi vain, että pienen testailun jälkeen bassokaappi levisi. Miten bassokaappi voi mennä paskaksi? Sitä en tiedä, mutta näin kävi tällä kertaa ja jouduimme hälyttämään Migen takaisin lauluhommiin.
Rapula Paskan lauluilla jatkettiin, ja saimmekin aikaan erittäin toimivaa settiä. Ja koska olin saanut yön aikana sanatkin valmiiksi, niin saimme koko biisin laulut Migen osalta nauhalle. Seuraavana vuoroon astui juna-asemalta haettu Katri, jonka oli tarkoitus lauleskella enkelikuoroja samaisen biisin loppufiilistelyyn. Studioneitsyydestään eroon hankkiutuva Katri aloitti varovasti tapailun, mutta parin oton jälkeen saimme nauhalle juuri sellaista saundia kuin olimme toivoneetkin. Tämän biisin lopusta tulee muuten melko erikoinen, koska Katrin laulujen lisäksi loppufiilistelyyn on tulossa vielä miljoona raitaa Rellulta haettuja rytmisoittimia…
Ruokatauon jälkeen Ziimu, Mige ja Pieksämäelle viimein saapunut Jupu menivät “tekemään bassoja”, mutta… No joo, ei tästä sen enempää. Bassot jäi siis tältä reissulta soittamatta mieskunnon vuoksi, mutta vielä oli yksi tehtävä ennen huomista kotiinlähtöä, eli Bongon lauluosuudet.
Iltapalan jälkeen takaisin studiolle hätyyttämään siellä reenejä vetävää paikallista bändiä, ja Bongo kehiin. Rapula Paskan säkeistöissä on vuoropuhelua, joihin halusimme ehdottomasti nimenomaan Bongon kiljumaan. Jäppilän Casanova hoiti hommat helvetin nopeasti ja perkeleen hyvällä asenteella purkkiin, vaikka meikäläinen oli kuulemma taas laittanut liikaa sanoja peräkkäin liian pieneen tilaan. Antibonon suorituksen jälkeen kuunneltiin vielä veisut läpi, jonka jälkeen poistuimme Pieksämäen yöelämään ja FM2000:n Vepalle jatkoille.
Yhteenveto viikosta on kutakuinkin seuraavanlainen: liian vähäisellä valmistautumisella ja liian hurjalla rock’n'roll -asenteella ei saa hommia valmiiksi. Tämä ei koske ketään erityisesti, vaan kuvasti yleistä meininkiä tällä kertaa, eli kaikkia meitä. Siltikin, viikon aikana saimme nauhalle aivan timanttista matskua, joka ainakin varovaisten “ennakkosoittojen” perusteella muiden ihmisten mukaan on arvaamatonta, äkäistä ja suhteellisen paranormaalia. Eli olosuhteisiin nähden sessiot olivat hyvät. Jatkoa seuraa…