9.6.08 – Komppikitaroita ja lauluja
Läpi yön autoa ajellut ja valvonut Mige saapui joskus päivällä Suomen valopilkkuun, Kouvolaan, josta lähdimme jatkamaan matkaa etiäpäin. Taiteilija oli valvonut 24 tuntia putkeen, joten hieman jännitti mikä olisi studiokunto tänään. Meille oli varattuna maanantai-, tiistai- ja torstai-illat nauhoituksiin. Tässä ajassa pitäisi saada neljän biisin kitarat, laulut, bassot, ym. spesiaalit nauhalle. Hyvät soittajat tekevät saman homman siinä ajassa mitä neljän biisin soittamiseen menee, mutta myö ei osata, joten ihan pikkasen jännitti kuinka tässä käy.
Studiolle päästyämme löimme meikäläisen kamat pystyyn ja rupesimme ruuvaavaan saundia kohilleen. Perkeleinä toimivat ESP/LTD:n VB-400, modattu Peaveyn Windsor, Marshallin kitarakaappi sekä Kangastalon Jyrin itse rakentama “Särkijä” -pedaali. Pedaali oli kevään aikana osoittanut toimivuutensa keikoilla, mutta näköjään studio-olosuhteisiin kyseinen kapistus oli liian rankka häiriöäänineen, joten vaihdoimme sen Bossin Overdriveen. 10 minuutin ruuvailun jälkeen homma oli kuosissa ja pääsimme aloittamaan nauhoitukset.
Ensimmäistä kertaa elämässäni sekä soitanto että tekniset diibadaabat sujuivat ilman ongelmia, joten reilun kahden tunnin runnomisen jälkeen neljän biisin toisen laidan kompit olivat narulla. Hieman kuittailua tuli äänimies Santerin ja Migen suusta välillä. Heidän mielestä joku asia oli moka, miun mielestä se oli nuorekasta tulkintaa. Heidän mielestä meikäläinen laahasi, miusta se oli taas selvää groovea. Muutama kompromissi piti tehdä, mutta kyllä sinne nauhalle tarttui onneksi nuorta grooveakin… Meikäläisen lausuma “on se vireessä” lausekin sai aina tilanteesta riippuen naurut tai ahdistavan hiljaisuuden. Johan se kitara kerran kaupassa on viritetty… No yhtä kaikki, hyvin mäni. Onnittelin itseäni.
Seuraavaksi vuoroon siis Mige “Knulle” Knulleby-Iskarias. Migen suoritusta varten vaihdoimme kitarakamoihin nupiksi 5150:n ja saundi oli saman tien siinä. Ei muuta ku sälli louhimaan maanantai-illan vaihtuessa pikkuhiljaa yön puolelle. Jossain vaiheessa Artokin oli eksynyt paikan päälle ihmettelemään kun parivaljakko Knulle-Fabric groovaa nuorekkaasti. Artoa nauratti, välillä. Arto pudisteli päätänsä, usein… Pari biisiä purkkiin, minkä jälkeen tapahtui dramaattinen käänne. Käänne, josta puhumme bändin kesken salanimellä “demon pilaaminen”. Nimittäin Santeri ja Arto poistuivat studiolta jättäen miut ja Migen keskenään äänittämään yötä myöten. Jep, kannatti.
Mige tykitti upeasti kompit kahteen jäljellä olevaan biisiin, jonka jälkeen alkoi meidän hetkemme näyttää taidot suomalaiselle studiokulttuurille. Aloitimme HC-punk biisin lauluista, tai oikeastaan huudoista/örinöistä/kirkumisista, koska siinä biisissä ei muunlaista ilmaisua vokaalipuolella ole. Natsitin ähkivää lappalaista sähköruoskalla ja (tässä vaiheessa yötä lähes 48 tuntia putkeen valvonut) Mige kyykytti äänihuuliaan kuin Arto viskipulloa.
Loppupeleissä meidän yönauhoitukset olivat karata täysin pelleilyn puolelle, joten katsoimme parhaaksemme lähteä aamukuudelta kohti Kalliota etsimään parkki- ja yöpaikkaa Rumpalimme luota. Mige oli aivan tulessa, olihan jänkhä vetässyt kuitenkin melkein kokonaan kahden biisin laulut kuoroineen päivineen. Seuraavaan päivään…
- Kaikka