12.6.08 – bassot, laulut ja herra X
Viimeinen studiopäivä lähti käyntiin Migen enkelitulkinnalla. Meininki oli ihanan herkkää, eikä siinä tainnut puolta tuntia kauempaa vierähtää, kun viimeiseenkin kappaleeseen laulut olivat tallennettu. Tämän jälkeen tehtiin samaiseen biisiin intro, jonka käyttö jäi vielä hieman arvailuiden varaan. Eiköhän se demolle asti kuitenkin tule. Lappeenrannasta lähtenyttä Jupua odotellessa pistimme bassosaundit kohilleen ja siirryimme ruokatauolle. Palatessamme takaisin Jupu ja vieraileva taiteilija Niko Koivistolainen olivat saapuneet jo paikan päälle. Tästä oli hyvä siirtyä ruokien kera tarkkaamoon kuunteluttamaan pojille aikaansaannoksiamme. Heidän ilmeet olivat sanoinkuvaamattoman arvokkaat, mutta kaiken kruunasi Jupun kommentti biisien jälkeen: “ihan hyvä… tai siis, aika hyvä.” Emme ole siis turhaan valvoneet.
Bassokamoina toimi ESP/LTD:n B-404, Windsorin kitaranuppi ja Warwickin 4×10 bassokaappi. Basisti puikkoihin ja meno päälle! Nyt löytyi nimittäin nuoruutta, innokkuutta ja groovea. Askartelin tämän kunniaksi lapun, joka upposi täysillä paikalle jälleen jostain ilmastointikanavasta tupsahtaneelle Viskille. Ei ole ehkä kaikista helpointa olla päälle 10 tuntia töissä, lähteä suoraan ajamaan vajaaksi kolmeksi tunniksi, syödä pitsa ja käydä lämmittelemättä soittamaan. Pieniä kompasteluja ja alkuvaikeuksia basismin matkassa siis oli, mutta niistä selvittiin ja jonkin tovin kuluttua neljä biisiä oli nätisti nauhalla. Taputtelimme miekkosta hienosta suorituksesta.
Bassonauhoitusten kolistessa taustalla treenasimme Nikon kanssa kahteen biisiin kohtia, joihin hänen tulisi soittaa. Uljas taiteilija väsäsi itselleen nuotit ja kokeilimme ne toimivaksi muutaman kerran. Bassojen jälkeen oli aika nauhoittaa ensimmäistä kertaa Drop Hammer Studiosin historiassa haitaria.
Ensimmäisenä työn alle lähti Dot’n Speakin C-osa, jonka melodiset ratkaisut eivät tahtoneet osua yhteen. Pienoisen vääntämisen jälkeen pääsimme kuitenkin miellyttävään tulokseen, ja totesimme haitarin olevan sopiva mauste kyseiseen kohtaan. Nauhalle pistettiin vielä Haulikkoon lyhyt sisääntulo kolmanteen säkeistöön, joka yllättää paatuneimmankin musavisaneron. Meillä oli hauskaa, paha mennä sanomaan muista…
Nauhoitukset olivat siis tätä myötä purkissa ja kotiinkin päästiin lähtemään ihan ihmisten ajoissa. Yönauhoittaminen oli oikein mukavaa vaihtelua perinteiseen “virka-aika” nauhoitteluun verrattuna. Tietty kiireettömyys öisin toi myös rentoa tunnelmaa touhuiluun. Tätä voisi kokeilla toistekin. Santerin studio ei taaskaan pettänyt, helvetin hauskat ja huolettomat sessiot tuli tehtyä! Suosittelemme studiota muillekin.
Jäämme odottelemaan miksauksia ja masterointia. Hail the RUDUM!!
- Kaikka