The Dawn of the Dead Age by Marko Säynekoski, Soundi 5/2010
Lappeenrannan poikien edellinen demo pari vuotta sitten osoitti vahvaa kehityskelpoisuutta, ja nyt bändi lunastaa lupauksensa kerralla. Vaikka bändin vaikutteet tulevat pitkin poikin vähän kaikkialta, orkesteri on jäsentänyt niistä kappaleita, joissa on myös reilu annos omaperäisyyttä. DOTN:n kunniaksi on laskettava yhtyeen tinkimätön asenne, joka kuuluu biiseistä erityisesti esityksen väkevyytenä. Nämä pojat eivät mekkaloi pelkästään mekkaloimisen ilosta, vaan ihmisten ahneudesta ja itsepäisyydestä kertoviin lauluihin on saatu analyyttisempää otetta. Ja vaikka bändi on sovittanut biisejään runsaskätisesti, keskeinen rakenne säilyy kaikesta huolimatta ehjänä.
The Dawn of the Dead Age by Tuukka Holmqvist, Imperiumi.net
Disease of the Nation on taas näitä yhtyeitä, jotka julkaisevat täysin valmista materiaalia. Yhtyeen musiikki on genrerajojen välistä, musiikillinen sisältö erittäin vaihtelevaa ja itse mieltäisin Disease of the Nationin “karnevaalimetalliksi”. Musiikki poukkoilee tyylistä toiseen vauhdikkaasti, eikä koskaan voi olla varma, mitä yhtye tarjoaa seuraavan minuutin sisään.
Bändi hyödyntää musiikissaan monenlaisia genrejä. Lopullinen tuotos on yhdistelmä metallia, punkkia, sekoilua, bläkkistä ja vaikka mitä muuta. Vokaaliosuudet vaihtelevat huudon, kirkumisen ja laulun välillä. Yhdistelmä on yllättävän hyvällä maulla toteutettu ja tyylillisesti bändi ei ratkea yliyrittämään. Lauluosuuksissa on toki yksi mainittava ongelma, nimittäin tekstit ovat tiedostavia ja kantaaottavia mutteivät aina erityisen hyviä tai kekseliäitä. On valitettavaa, että vaikutelma teksteistä on sama, minkä saa yläasteikäisten kiljupunkkarien sanoituksista. Jos tekstien sisältö olisi yhtä oivaltavaa tai monipuolista kuin yhtyeen demo muuten on, niin asiat olisivat todella hyvin. Koska kappaleet ovat sellaisia vuoristoratoja, niin toivoisi lyriikankin pääsevän samalle tasolle.
On aina mukava tarkastella yhtyettä joka todella näkee vaivaa tekemiseensä. Nettisivut ovat hyvät, demonkannet on selkeästi harkitut ja kaiken huipuksi musiikkikaan ei ole unohtunut. Jos sanoituksiin saataisiin vähän parempi ote niin tämänhän voisi ostaa täyteen hintaan kaupastakin. Eihän The Dawn of the Dead Age ole koko aikaa terävimmillään, mutta kantaa silti hyvin koko puolen tunnin kestonsa ja säliyttää mielenkiintonsa alusta loppuun.
4,5 / 5 Kuukauden demo
The Dawn of the Dead Age by Jaakko Teittinen, Lammaszine.fi
Disease of the Nation on tahkomnut omalustannerintamalla sen verran pitkään ja sen verran menestyksekkäästi, ettei tämän “The Dawn of the Dead Age” -tuotoksen jälkeen voi olla kuin yksi suunta.
Kovin laaja-alaisten vaikutteiden alaisena toimiva bändi on saanut “ongelmametallinsa” erittäin toimivaan, ja ennenkaikkea persoonallisen kuuloiseen kuosiin. Grind/blast-osiot irtoavat herkästi ja sulautuvat saumattomasti melodisempiin kertseihin ja rässimpiin tamppauksiin, eikä kitaristi Kaikan Stam1na-taustakaan voi olla kuulumatta. Helvetisti kaikkea, mutta jotenkin kummasti tässä on tolkkua.
Useamman kuuntelun jälkeen alan pitämään “The Dawn of the Dead Age” -keikkoa jopa nerokkaana tuotoksena. Hyvien sovitusten, iskevien riffien ja raivoisan meiningin lisäksi EP:n kehityskaari on mielenkiintoinen. Tiukan alun jälkeen otataan puolivälissä vähän happea, ennenkuin helvetti pääsee lopullisesti valloilleen kahdessa viimeissä biisissä. Draamaa löytyy biisienkin sisältä, joten ei tämän kiekon kanssa joudu tylsiä hetkiä kokemaan.
Bändistä puhuttaessa ei voi olla myöskään mainitsematta sanoituksia, joissa tällä kertaa aiheina mm. rasismi, luonnon hyväksikäyttö ja äärisukonnot. Moinen kriittisyys ja valistuneisuus on aina huomionarvoinen juttu metallibändistä puhuttaessa. Jos jotain negatiivista on sanottava, kliinilaulut ja jotkin huutokohdat kuulostavat vielä vähän demomaisilta. Sen sijaan korkeampi rääyntä, jota esim. em. Inefficient-biisissä kuullaan, toimii mainiosti.
Levyllä on kuusi laadukasta biisiä, joista omaan korvaan hieman häiriintyneen oloinen Inefficient kolahtaa parhaiten. Eipä sitten muuta kuin sitä kokopitkää väsäämään, bändillä on harvinaisen mielenkiintoinen paketti kasassa.
Kuukauden demo
The Dawn of the Dead Age by Aadolf Virtanen, Inferno magazine
Itäinen metallivahvistuksemme vakuuttaa jälleen. Bändi onnistuu taas kuulostamaan älyttömän taitavalta ja viihdyttävältä, joskin luulen, että kuulijalta on oltava tietyt järkisuodattimet pois kytkettyinä.
Orkesteri on niin helvetin raskas, mutta osaa keventää tunnelmaa erilaisilla pelleilyillä, jotka eivät kuitenkaan laita touhua liian leikkisäksi. Sulaa hulluuttahan tämä paikoin on, mutta onpa myös uniikkia. Sekoilusta huolimatta löytyy onneksi kiinnekohtiakin hahmottelua helpottamaan. Erittäin vapautuneen oloinen ja kunnioitettava julkaisu.
The Dawn of the Dead Age by Petri Klemetti, Noise.fi
Lappeenrantalainen Disease of the Nation ei päästänyt kriitikkoa helpolla parin vuoden takaisella Infected Human Being -äänitteellään. Uusi The Dawn of the Dead Age ei tee asiaa yhtään helpommaksi – oikeastaan juurikin päinvastoin. Tämä johtuu taas siitä, että bändi on kasvanut soitannollisesti entistäkin kovemmaksi ja löytänyt tyyliinsä uusia nyasseja. Yhtye kertookin saatteessaan myös, ettei se halua mitenkään genrerajoittua vaan tehdä omaan korvaan hyvää musiikkia. Ja juurikin näinhän se pitää mennä.
Disease of the Nation olisi helppoa niputtaa vaikkapa thrash metal -lokeron alle, mutta silloin metsään menee ryminällä. Bändi ammentaa äärimetalliinsa kaikuja monesta eri suunnasta. Herrojen musiikinkuuntelutaustoista löytyy monenlaista, mutta yhteiset nimittäjät ovat vanhassa rockmusiikissa, joka kuuluu Disease of the Nationin laulupuolella enemmän, soiton pääpaino on äärimmäisessä metallissa.
The Dawn of the Dead Agella kuullaan monien ainesosasten kirjo. Esimerkkinä kolmas kipale Success And Wealth, jossa rouhitaan täysillä black metal -elementtejä hipoen, mutta laulupuolella kuulostaa siltä kuin krapulassa laulettaisiin The House of the Rising Sunia, noin niin kuin suhteellisen etäältä haettuna. Tuota viskiraspikurkku- tai krapulatapaa on käytetty muissakin kappaleissa ja vaarallisen toimivasti tämä istuu mukaan.
Kuuden kappaleen levyn alkupäässä mennään turvallisesti tutuimmilla elementeillä, mutta mitä pitemmälle levy soi, sitä mutkikkaammaksi soitto taipuu. Viidennen raidan Inefficient alkaessa rumpu kumisee eksoottisen kutsuvasti ja luvassa voisi olla mitä tahansa muuta, mutta konekiväärit ladataankin ja ammutaan täyslaidallinen sarjatulta kohti kasvoja. Seuraavassa hetkessä juuri kun odottaa brutaalia karjuntaa, kuuluukin melodista laulua. Erittäin näppärää!
Disease of the Nation huokuu osaamista, se huokuu myös omaperäistä soittoa ja hyvin pitkäaikaistakin kuuntelua kestävää kappalemateriaalia. Lisäksi levy on tuotettu kovemmallekin bändeille töitä tehneiden jannujen seurassa. Miksauksesta vastasi Miitri Aaltonen ja masteroinnista Mika Jussila Finnvoxilta. Kyllä kelpaa. Toivottavasti seuraava äänite on jo albumi!
5 / 5
The Dawn of the Dead Age by Tommi Saarikoski, Desibeli.net
Lappeenrantalaisen Disease of the Nationin kuuden kappaleen demo luo toivoa suomalaiseen metalliin ennakkoluulottomuudellaan. Moneen suuntaan ja tyyliin kurkottava sekametalli on toimivinta kotimaista raskaan sarjan musiikkia miesmuistiin. Grindista pop-melodioihin ja takaisin risteilevät kappaleet tuovat luonnollisesti mieleen System of a Downin, mutta Disease of the Nationin ote on astetta rosoisempi ja ääripäät ovat vielä kauempana toisistaan kuin armenianamerikkalaisilla.
Yhtyeen kolmannen äänitteen kuvaaminen demoksi on pienoinen vääryys, sillä miksauksesta ja masteroinnista vastaavat huippunimet ja kaikenlainen amatöörimäisyys on tiessään. Demoksi yhtye The Dawn of the Dead Agea tahtoo kuitenkin kutsua, joten tätä kunnioitettakoon. Jonkinlaista tietoista vaatimattomuutta on havaittavissa myös siinä, ettei yhtye mainosta yhteyksiään erääseen lemiläiseen metalliretkueeseen. Ei Disease of the Nation minkäänlaista vetoapua tarvitsekaan, vaan pärjää hyvin omillaan.
Kappaleet ovat vahvoja kautta linjan ja mielenkiintoisia yksityiskohtia riittää useammankin kuuntelukerran tarpeisiin. Jos jotain negatiivista demosta pitää löytää, niin pientä tankeroenglantia on havaittavissa. Varsinkin Josef-kappaleen puheosuus pistää hieman kielikorvaan. Myös yhteiskuntakriittisissä sanoituksissa olisi mahdollista päästä asteen syvemmälle tasolle. Näistä moitteista huolimatta Disease of the Nation on enemmän kuin valmis astumaan isommille pelikentille.
The Dawn of the Dead Age by Toni R., Stalkermusic.com
Lähinnä kai System of a downin kannustamana tapetille noussut “sekoilumetalli” on siittänyt useammankin saman lajin yrittäjän, mutta silti näitä SOADin sekasikiölapsia ei ihan joka nurkalta löydy norkoilemasta. Ongelmametalliksi osuvasti itsensä määritellyt Disease Of The Nation on kotoisin kotomaan Lappeenrannasta, ja nyt on tarkastelussa tämän meikäläiselle uuden tuttavuuden kolmas demo, The Dawn of the Dead Age nimeltään.
Musiikillisesti DotN pyörii jossakin modernin thrashin, hc:n ja jopa melodisen deathin kieppeillä. Mukana on toki aimo annos bändin omaa letkeyttä, joina hetkinä jostain syystä tuli useammankin kerran mieleen Dødheimsgardin uudemmat tekemiset. Alussa mainittua SOADia hiukkasen raskaammissa muodoissa siis mennään, vaikka sama ennakkoluuloton ja genrerajoja polkeva asenne onkin aika lailla sama, ja yhtyeen musiikin pääpaino on juurikin uuden luomisessa.
Jos nyt ärsyttävästi pysytellään SOAD-viittauksissa, niin sanoitusosasto on DotN:lla aika lailla samaa ajankuvaan sopivaa paatosta, jossa otetaan kantaa tämän päivän ongelmiin “aina lamasta rasismiin ja luonnon raiskaamisesta ääriuskontoihin”, kuten saatekirje meille kertoo. Vaikka suhtaudun yleensä ottaen hyvin nihkeästi metallin sotkemiseen politiikalla tai ns. kantaaottavuudella, on se tämänkaltaisissa genreissä enemmänkin sääntö kuin poikkeus, ja mikäs siinä, kun oikeiden asioiden parissa taistellaan.
Jos karistetaan viimeinkin SOAD-rinnastukset yhtyeen harteilta ja todetaan, että bändi ei muistuta loppupeleissä em. kovinkaan paljoa. Disease of the Nation rytmittää musiikkiaan blast beatillä, tuplabasarijuoksuilla, raivokkaalla kitaratyöllä ja tremoloriffeillä, ja on tällä tavoin onnistunut luomaan mukavan tasapainoisen kokonaisuuden. Neljäntenä raitana kuultava Josef tuo lähes eeppisenä slovarina mukavaa kontrastia demolle, vaikka samaa vaihtelua löytyy monesti pienemmässä mittakaavassa ihan yksittäisen biisinkin sisältä. Kaiken kaikkiaan The Dawn of the Dead Age on melkoisen valmista tavaraa, eikä ollenkaan huonosti toteutettua sellaista, ja kun viimeistely on vielä hoidettu Miitri Aaltosen ja Mika Jussilan toimesta, käy selväksi kuinka tosissaan yhtye musiikkiaan vääntää. Jos System Of a Down, FM 2000 ja muu ennakkoluuloton melskaus kolahtaa, niin Disease Of The Nationin voinee lyödä samaan listaan. Pienellä hiomisella kokopitkää vääntämään, niin eiköhän se siitä suttaannu. Ja onhan tuo kansikuva hulvaton.
3,5 / 5