Isolation by Jussi Tuulensuu, Korroosio.fi
Harvoinpa näitä demoja kuunnellessa löytää nokkansa edestä mitään aidosti omaperäistä musiikkia, mutta Disease of the Nation on näemmä se poikkeus, joka vahvistaa säännön. Entisen yhtyeensä Frail from Insiden hajaannuttua 3/4 bändistä perusti vuoden \’06 loppupuolella tämän proggiksen, joka nyt tuuttaa ensimmäistä demoaan ulos. Nimen lisäsi oikeastaan kaikki muukin on kokenut muutoksen, sillä muistikuvieni mukaan FFI oli kallellaan lähinnä pohjoiseen melodiseen death metalliin, ollen samalla huomattavasti helpommin määriteltävä tapaus kuin Isolation. Ongelmametalliksi itensä ristinyt DotN kun yhdistelee musiikissaan lähes kaikkea mahdollista grindcoresta punkin kautta black metalliin ja jopa hip hopiin. Jos määritelmäni herätti mielenkiintoa, ei itse levyltä löytyvä lopputulos jää pekkaa pahemmaksi, paletti kun pysyy jopa kasassa ja vieläpä aika perhanan hyvin!
Neljän biisin mittainen Isolation käy lyhyen mittansa läpi siis lähes kaikki kuviteltavissa olevat musiikkityylit, jopa yksittäisten kappaleiden sisällä säädetään ties mitä. Pahimmillaan tämä voisi tarkoittaa kuuntelukelvotonta System of a Down -mallista raivostuttavaa sillisalaattia, mutta DotN ei onneksi putoile sudenkuoppiin, vaan saa kokonaisuuden kuulostamaan jopa hämmästyttävän yhtenäiseltä ja valmiilta. Soundeista lähtien palikat ovat varsin hyvin kasassa, ja edellisessä yhtyeessä karttunut soittokokemus kuuluu myös koko matkan ajan.
Disease of the Nation on siis tehnyt jo ensidemollaan jotain sellaista onnistuneesti, mikä olisi voinut mennä persuksilleen sataan kertaan matkan varrella. En ole todellakaan niitä avarakatseisimpia musiikkimiehiä, ja monasti pelkkä ajatuskin moisesta hybridimetallista saa värisemään, eikä niinkään innosta. Ihan vielä en uskalla isompia pisteitä kehiin lyödä muutamista hieman tasaisemmista osuuksista johtuen, mutta bändi on tyylinsä osalta ehdottomasti oikealla tiellä ja kun ottaa huomioon, että on liikkeellä vasta ensidemonsa kanssa, voidaan tulevaisuudessa tältä kvartetilta odottaa vaikka mitä. En yhtään ihmettelisi, jos levytyssopimuksen tynkää irtoaisi jo tällä biisinelikolla, siksi valmiin kuuloinen yhtye Disease of the Nation on.
4 / 5
Isolation by Marko Säynekoski , Soundi magazine (#4/08)
Disease of the Nation on noussut Frail From Insiden tuhkista. Uuden yhtyeen tyylissä on ripaus mennyttä, mutta tuore kokoonpano vaikuttaa selkeästi kypsemmältä kaikilla osa-alueilla. DotN yhdistelee biiseissään melkein kaikkea mahdollista, mitä metallin nimissä on tehty. Päälimmäiset vaikutteet löytyvät deathin ja grindcoren suunnalta. Näin ollen murinalaulun rinnalla kuultava punk-henkisempi lähestymistapa istuu kokonaisuuteen hyvin. DotN on tiukka ryhmä, ja biisitkin vilisevät hyviä ideoita. Yhtye on selvästi panostanut kappaleidensa sovituksiin ja se on kannattanut. Sävellykset ovat siten saaneet raikkaan ja dynaamisen ilmeen ympärilleen.
Isolation by Teemu Lahtinen, Chambers magazine
Lappeenrannan alati kasvava raskasmetalliteollisuus saa taas yhden uuden sulan hattuunsa – tai piikin lihaansa – kun Disease of the Nation rysäyttää pihalle
“Isolation” -demonsa.
Frail From Inside -orkesterin jäämistöistä kokoon parsittu DotN on valanut perustansa thrashin ja deathin päälle, mutta ei ole peljännyt ostaa rakennusmateriaalia myös melodisemman metallin suunnalta. Ketään ei siis varmasti yllätä jos herjaan Disease of the Nationia neo-trash/melo-death-orkesteriksi.
Koko totuutta ei tuo yllämainittu termi kuitenkaan kerro, sillä Isolationilla on kuultavissa myös grind/black-vaikutteita ja jopa uusio-grunge nostaa päänsä pensaista paikoittain. Ehkä hieman liian sillisalaattimainen kokonaisuus Isolation vielä on, mutta pienellä linjanvedolla tästä voi kuoriutua jotain kiinnostavaakin.
Isolation by Seppo Rautio, Miasma magazine (#23)
“Ongelmametalli”, määritellään saatekjirjeessä leikkisästi tämän lappeenrantalaisnelikon musiikkia. Ja kyllähän näillä neljällä biisillä ongelmia puretaankin ärjynnän, kiihkeän ja vaihtelevan soitannan ynnä ahdistuneen hidastelun merkeissä. Eipä tälle kovin tarkkaa genremääritelmää kehtaa heittää, punkahtavasta ja vaihtelevasta heavy rockista on kyse, hienoisilla melodeath-vaikutteilla maustettuna.
Rumpalointi on energistä ja perseelle potkivaa, riffipuolella sen sijaan ei loppujen lopuksi kovin ihmeellisiä ratkaisuja viljellä, perussahaus on toki hallussa mallikkaasti. Vokaaleista matala korina toimii, hysteerinen rääkynä toimii myös, sen sijaan melodisemmalla äänellä vedetyt osuudet ovat hieman epävarman ja ponnettoman kuuloisia. Pahimmillaan tämä ilmenee kolmannessa kappaleessa, joka on kuin omituinen doom-versio Negativesta. Yleisesti ottaen yritys on kyllä hyvä, kunhan eri elementit saataisiin hitsattua napakammin ja luontevammin yhteen, jolloin löytyisi omaperäinen sekoitus vaihtoehtorockia ja äärimmäisempää metallia. Kannattaa jatkaa jalokiven hiomista.
3 / 5
Isolation by Inferno magazine (#55)
Debyyttidemoksi Isolation on varmaa kamaa. Soitto ei haparoi, ja biisitkin ovat kaukana raakileista. syykin löytyy: yhtye on noussut jo aikoinaan ihan mukiinmenevän sekametalliorkesterin Frail From Insiden raunioista. Tämä uljaampi sotaratsu onkin nimetty FFI:n viimeisimmäksi jääneen demon mukaan.
Biisit vaativat kuuntelua jonkin verran avautuakseen, vaikutteita kun on death metallista kikkahevin kautta ihan perusrockiin. yhtye osaa sulattaa nämä osaset kuitenkin toisiinsa hienosti, ja kappalehajonnasta huolimatta mielenkiintoisuus säilyy. Meininki ansaitsisi ehdottomasti paljon tukevamman tuotannon alleen, kunnon soundeilla tällainen individualismi iskee taatusti kuin tuhat volttia. Vaikea selittää, kokekaa!
Isolation by Olli Rinnekangas, Imperiumi.net
Frail From Insiden tuhkista on noussut uusi kokoonpano Disease of the Nation. Uudella rumpalilla vahvistettu kokoonpano ei jatka tyylillisesti kuitenkaan ihan siitä, mihin edellinen kokoonpano hommansa jätti, vaikka bändi onkin nimetty samoin kuin edeltäjänsä viimeinen demotuotos.
Pelin henki debyyttiäänitteellä on teknispainotteinen death/thrash, johon on haalittu myös hieman melodisempia ja progressiivisempia vaikutteita. Kaksijakoinen demo tarjoilee alkutahdeillaan rivakampaa kaahausta ja siirtyy loppua kohden hitaamman ja painostavamman musisoinnin pariin. Vokaalipuolella luotetaan monipuoliseen örinätekniikkaan ja puolipuhtaaseen huutolauluun, joista jälkimmäinen on hieman parantunut edellisen bändin ajoista, mutta vieläkin laulu kaipaisi hieman lisää särmää täysin toimiakseen.
Kokonaisuudesta huomaa selkeästi, että paketti hakee vielä muotoaan, sillä biisien linjauksissa on selkeää eroavaisuutta. Alkupuolen aggressiiviset biisit toimivat suorien rakenteidensa vuoksi paremmin kuin jälkipuoliskon hieman rönsyilevät biisit. Orkesterin on hyvä jatkaa uraansa eteenpäin, sillä jo debyyttidemolta löytyy orastavaa potentiaalia.
4- / 5
Isolation by Markus Rask, Stalkermusic
Frail from Insiden tuhkasta noussut Disease of the Nation ei halua luokitella itseään mihinkään gerneen, eikä halua mainita omia esikuviaan. Tyyliä tässä on kai silti jollain lailla kuvailtava. Yksinkertaistettuna DotN soittaa teknistä death / thrashmetallia. Tämä nelihenkinen porukka tulee Etelä-Karjalan helmestä, eli Lappeenrannasta ja kasassa kokoonpano on ollut vuodesta 2006.
Neljän raidan demo on yhtyeen ensimmäinen nauhoitettu tuotos ja näin heti kärkeen on mainittava että ihan toimivaa kamaa narulle on saatu. Bändi tuo mieleen suomalaisen Deathchainin tuotannon heti ensimmäisellä rykäyksellään Total Control. Ei paha alku demolle. Samoilla linjoille, eli tiukassa deaththrasissä rullaillaan myös seuraava My Favourite Emotional State. Isolation on hitaampi ja kuuntelukokemuksen päättää painostavampi Give Me Your Name. Demo jakautuu aika selvästi kahtia. Kaksi ensimmäistä kappaletta runttaavat, repivät sisuskaluja ja vakuuttavat kuuntelijan, kaksi jälkimmäistä ovat enemmän tai vähemmän huonompia kokonaisuuksia kokeilevine sovituksineen ja hieman hapuilevine laulusuorituksineen. Disease of the Nation osaa kirjoittaa niin monimutkaisia kuin suoraviivaisiakin juttuja, mutta itselleni nämä kaksi ensimmäistä raivokasta ja murhaavaa aggressiopakettia upposivat huomattavasti paremmin.
Bändistä voi hyvinkin tulla yksi suomen deaththreash genren isoista nimistä, jos yritystä ja jaksamista löytyy. Ehkä pieni selkeytys linjanvedossa olisi tarpeen.
3 / 5
Isolation by Mika Roth, desibeli.net
Lappeenranta on tätä nykyä jo melkoinen metallipitäjä, eikä Disease of the Nationin tarvitse hävetä kunniakkaassa seurassaan. Frail From Insiden hiivuttua manan maille, pistää sen raunioille syntynyt Disease of the Nation vain entistä enemmän pökköä pesään. Tuloksena on neljä kovaakin kovempaa metallirallia, joissa riittää yllin kyllin vauhtia sekä vaarallisia tilanteita.
Soittokokemus ja kehittynyt näkemys kuuluvatkin heti alkumetreillä positiivisena voimana, joka vahvistaa kappaleiden death-thrashahtavia rakenteita ja tuo kummasti lisää painoa taajaan tahtiin irtoaviin iskuihin. Etenkin My Favourite Emotional Staten eestaas möyrivässä junttauksessa kaikki palaset loksahtavat vastustamattomasti kohdilleen, kun monet metallin eri tyylisuunnat jalostuvat persoonallisen kuuloiseksi jyräykseksi. Soundeista löytyy myös riittämiin rosoa, ilman että lohkareiden kärryihin lapiointi muuttuisi kuitenkaan missään vaiheessa itsetarkoitukselliseksi rankisteluksi. Näin sitä pitää!
Isolation by Aleksie, metalreviews.com
A certain peculiar thing has taken over several metal bands all over the world, Finland included. This thing is the mishmashing of numerous genres into a melting pot that makes genre-definition almost impossible. Disease Of The Nation is just such a group. As the group proclaims on its web page, they take “influences from pop music to black metal and from traditional heavy to grindcore and hardcore”. The band itself humorously calls the appropriate genre “problem metal”. But do not be fooled, we aren’t talking about a complete free-for-all here like, for example, with Between The Buried And Me. To me, there is definite method in this madness.
DotN is a very young band in itself but all the players in it have years of experience from both demo and recording acts. This is very apparent from the tightness of their playing as a unit. Isolation is their first demo and the sound quality is very good for this stage. Almost everything is in balance; only during slight occasions the bass drum gets buried during the most manic tempos. Oh, I would have liked just slightly more bass in the mix, but that’s just quite often me.
The song material is, as mentioned, very varied. The speedy opener Total Control is my favourite track from the bunch with a furious pace and catchy guitar riffage to blast the thing into high gears. The slower and more melodic, steamrolling part in the middle emphasises the speed nicely. Singer/guitarist Mikko Knuutila has an impressively wide range, although in some areas he has a lot more work to do then in others. The occasional death grunts are powerful and the more frequent throaty, black metallish screams are not just insane, but quite enjoyable. The clean vocals are the weakest point at this stage, as they could use several handfuls of power and confidence.
My Favourite Emotional State starts off nicely with some tremoloed riffs and blast beats which lead into some nice thrash beats and off-beat fills. Drummer Arto Vesander, who has also showed his monstrous capabilities in Chaos Creation and Devilhorn among others, is at his most impressive on this track. The short jazzy interlude is a nice touch. As a whole the song has both high and low points, the most so-and-so one here. The title track aims for a much more moody, doomy and melancholic feeling but the song feels like a tractor caught in quicksand and unable to go anywhere. Like said, Knuutila’s clean vocals need some hefty strengthening to deliver these kinds of atmospheric songs with more conviction. But the music on the track itself is quite uninteresting as well, save for the interesting use of feedback and guitar noises.
Fortunately Give Me Your Name closes the disc on a high note. Some guitar melodies backed by what sounds like a glockenspiel bring a King Diamond-vibe, although the song itself has very little to do with the master of thematic NWOBHM-driven metal. Heavier, churning parts are mixed with a great solo, hardcorish sections and more tortured screaming. Works for me!
All in all, Isolation shows some definite potential on many fronts. The playing side is definitely ready and once the singer gets the cleans working alongside the harsher styles, We’ve got one of the most capable voice-abusers of the Finnish scene right here. Depending on the listener, their song material is highly versatile or unfocused, but there possibilities are just about limitless. Keep your eyes and ears opened for this one.
Killing Songs : Total Control & Give Me Your Name
Isolation by Ismo Korhonen, tuskasi.com
Oh man. The region of Lappeenranta has turned to a neverending (positive) nightmare. This Southern Karelian city has so much diseased youth working on music, it’s hard to tell anymore what’s exactly going on. This time I picked the pack of youngsters called Disease of the Nation, which has set sails on the new open waters of wacky music. The band has surely used more than sugar, spice and something nice to their song composition recipe. The ingredients of spilling diseased dinner can be found from different variations of Metal, Hardcore and Rock. The band knows how to get listeners fall into a trap and take them as their musical hostages – and here starts the Stockholm syndrome.
The first thing to mention is singer Mikko Knuutila, who is a true chameleon. He surely lends a lot of vocal working from more famous singer talents, but this young fella uses those small nuances as his own. No need to say a bad word about the rest of the band either. These guys have already made a helluva lot of work while they still played as Frail From Inside. The four song package brings out Disease of the Nation’s most wicked and energetic side (“My Favourite Emotional State”), but also still wicked but much more easy going stuff (“Isolation”). The scale of the band doesn’t stay on same the side all the time, the twisted groove changes easily from Black Metallish soundscape to Raised Fist’s shout’n pit bursts and from there to a world of Thrashy headbanging. The songs are better than great. Only some more mud – as a quantity of tracks – on the listeners faces would have been nice.
After a few listening periods “Isolation” takes a total control of the feeble human mind and tosses the last rip of healthy mind into a dumbster. Once a dear friend of Alternative Metal, rushing Hardcore etc. colourful music gives an opportunity for Disease of the Nation, there are no turning points to offer. “Isolation” is definitely one of the greatest demo releases of the year 2007. Hopefully these guys will also take control of the weird record label minds to get some signatures on paper.
9 / 10