Texts » Gig reports » Rudumin Ritarit-kiertue 2011 – Lokakuu
5.10.2011. Helsinki, Loose w/ Ahma
Tästä se lähtee! Nimittäin Disease of the Nationin The Rudum -debyytin Suomen kiertue! Kiertueen vakionaamoja ovat bändin jätkät Mige, Kaikka, Jupu ja Jonttu, sekä paitamyyjämme Markku + lukuisia tutuksi tulevia hahmoja muista bändeistä.
Levynjulkkarikeikkana toimi Helsingin Bar Loose ja keskiviikkoilta. Syytä jännittämiseen oli roppakaupalla: nipullinen uusia biisejä, puolen vuotta edellisestä keikasta, vähäinen treenimäärä, liian iso taustalakana ja ei varmasti vähäisimpänä Jontun rumpujen vieressä lepäävä uusi HD-systeemi, josta ajetaan levyllä käytettyjä kiippareita ynnä muuta. Sen lisäksi olemme ensimmäistä kertaa ns. omalla kiertueella, emmekä jonkun lämppärinä, joten kiinnostavaa on nähdä miten Rudum on saanut ihmisiä liikkeelle kodeistaan keikkapaikoille.
Tälle keikalle olimme pyytäneet Herrasen Mikon miksaamaan ja soundcheck sujuikin pientä säätöä lukuun ottamatta erittäin sutjakasti ja mallikkaasti. Miulle soundcheck oli myös neitsytmatka taustanauhojen kanssa, joten kiva oli huomata että ne toimivat oikein hyvin.
Lämppäribändi Ahmaa ei tullut valitettavasti seurattua kuin puolikkaan biisin verran, koska jännitys omasta vedosta oli sen verran keskittymistä häiritsevä, ettei siitä tullut yhtään midn. Hyvältä bändi kuitenkin kuulosti, joten jälkitutustuminen jossain vaiheessa on tehtävä.
Sitten se meikäläisten suoritus. Intron lähdettyä soimaan paikan päälle oli kasaantunut muutama kymmentä ihmistä ihmettelemään keikkaa, joten ei tarvinnut missään nimessä soitella pelkille seinille. Keikka itsessään ei ollut meiltä mikään täydellisyyttä hipova suoritus, mutta taisimme yhteen ääneen keikan jälkeen olla sitä mieltä, että pitkän keikkatauon jälkeen keikka oli erittäin onnistunut ja todella hyvä avaus tälle kiertueelle. Merkkaritiskilläkin oli käynyt pari tyyppiä, joten ei se ihan huono voinut olla. Keikan jälkeen tupakalla myös joku paikallinen kävi kiittämässä keikasta sanoilla ”ennen keikkaa vitutti ihan helvetisti, mutta enää ei vituta”. Sitä emme tiedä tarkoittiko hän sitä, että keikka oli hyvä vai oliko hän itse muusikko, jota omat taidot vituttivat, mutta meidän keikan nähtyään hän tajusi ettei tässä ole mitään hätää… Sitä emme kenties saa koskaan tietää.
Keikan jälkeen puolet porukasta jäi istumaan iltaa ja toinen puolisko siirtyi kotia nukkumaan, joten kerrottavaa jälkipolville ei hirveästi ole… Hyvä aloitus ilta kuitenkin oli, joten tästä on hyvä jatkaa!
-kaikka
6.10.2011 Kuopio, Henry’s Pub w/ Unborn Generation, Human Waste Disposal Unit
Aamulla Helsingistä nokka kohti Lahtea, jossa vaihdetaan 3-paikkainen paku ja henkilöauto Sprintteriin. Tänään oli monta syytä juhlaan, koska seuraavan kahden päivän ajan seuruettamme viihdyttää vanhat hyvät ystävämme Jäppilästä, eli Unborn Generation, jotka poimimme matkan varrelta kyytiin. Sen lisäksi tietoomme oli tullut, että The Rudum oli kiivennyt Suomen viralliselle listalle sijalle 32 sekä Rumban albumilistalle sijalle 12 (jättäen jälkeensä muun muassa Mastodonin uutukaisen), mikä on enemmän kuin hyvä suoritus tällaista musiikkia soittavalta bändiltä. Suuri kiitos siis levyn ostaneille!
Suurin uutinen Jontulle taisi silti olla Timo T.A:n sokeutuminen, ja taisin kuulla liikuttuneen herran kehuvan päivää tähän astisen elämänsä parhaaksi. Päivän juttujen aiheina olivat siis erilaiset Timo-jutut, sekä numerot 32, 12 ja listabändin elämäntavat tästä eteen päin. Mm. Jupu oli jo saman tien laittamassa pomolleen viestiä ”en tuu töihin”.
Matka meni tällä jengillä helvetin hyvin ja perillä Kuopiossa meitä odottelikin kolmannen bändin kanssa keikkamyyjämme Ismo, joka oli järkännyt virman piikkiin Henkan saunatilat illaksi käyttöön. Bileet silmissä kohti tsekkiä, ruokailua ja saunaa.
UG:n olen viimeeksi nähnyt varmaankin vuosi sitten, ja oli mukava nähdä ettei bändi ollut menettänyt otettansa, vaan toimitti edelleen asiansa ihan vitun hyvin. Toinen ilonaihe oli se, että torstai-iltana Henkassa oli aika paljon jengiä, eikä se edes hävinnyt ennen meidän keikkaa sieltä pois.
Keikalle siis saunan raikkaana ja bileet pystyyn! Keikka starttasi hyvin käyntiin, ja oli alusta loppuun bändin näkökulmasta oikein mainio. Omasta näkökulmasta se ei taas mennyt niin hyvin.. Lavalla en oikein tajunnut, että mikä siinä eniten mätti, mutta keikan jälkeen kun olin oksentanut mahahapot pönttöön tajusin, että jonkinlainen nestehukka taisi olla kyseessä, mikä sitten pilasi osittain fiilistä ja jaksamista. Eikä epäonnistumisen tunnetta auttanut yhtään kielten katkeaminen ynnä muut spedeilyt. Mutta kyllä siitä kuitenkin jälkikäteen jäi hyvä onnistumisen tunne, joten hymyä huuleen vain! Ja Kamikaze Queenissa taisi olla kiertueen ensimmäiset valssit parin herrasmiehen kesken, mahtia!
Keikan jälkeen inferno oli valloillaan, kun tinasimme listabändeille tyypilliseen tapaan shamppanjaa saunaosastolla, sekä kaikkea muuta kivaa, sponsored mostly by Bongo / UG. Jälkikäteen videokamerasta katseltuna muutamista lyhyistä pätkistä käy ilmi, että meininki on ollut ainakin kohillaan ja juttujen taso suht huono… Kuopio rocks!
-kaikka
7.10.2011 Jyväskylä, Pub Katse w/ Unborn Generation
Aamulla heräilimme jostain hostellista, vai motellista, mikä nyt olikaan. Mikko ”Eversleep” Knullebykin saatiin puolen tunnin ehdottelun jälkeen hereille, ja vanha kunnon rapularoudaus oli tosi asia. Sieltä sitten paskan raikkaina pitsalle ja kohti Jyväskylää. Kuopion kaupunki lahjoitti pikavoiton meille, koska ”auto oli pysäköity väärin päin”. Mitä vittua?
Matkan varrella henkistä puoltamme horjuutettiin, kun päätimme pysähtyä eräässä näköalapaikalla olevalla tupakahvila-ratkaisussa. Palvelu oli ystävällistä ja kahvi hyvää, mutta tunnelma oli suoraan kuin Twin Peaksista. Pelkäsimme henkemme edestä, joten vedimme kahvit ykösellä lärviin ja lähdimme kaasu pohjassa jatkamaan matkaa…
Katseen ahdas takapiha kirvoitti reippaaseen roudaukseen. Sisällä yritimme mahduttaa jälleen taustalakanaamme seinään, mikä vaivoin sinne mahtui. Löytävätköhän ihmiset ”Seas of the Ation” levyjä netistä ladattavaksi? Tsekkien jälkeen pääsimme nauttimaan Soppabaarin loistavista sapuskoista, minkä jälkeen menimme UG:n kitaristi Herkolle kuuntelemaan mm. Aivolävistystä ja Fleshgod Apocalypsea, joista jälkimmäinen kirvoitti rajut ihmettelyt ja ihastukset. George Lynch toimi myös! Markku lähti ennen meitä keikkapaikalle vahtimaan paitakioskiamme ja lähtiessään tokaisi mumisten, että ”mie lähen nyt myymään niitä vitun paitoja” ilman pienintäkään hymyn karetta. Markku on hieno mies!
Hyvän UG:n keikan jälkeen oli taas Dissin vuoro astua lauteille. Lavan ahtauden vuoksi emme voineet tarjota hirveästi liikettä, mutta se ei tuntunut menoa haittaavan. Keikkaa oli katsomassa hyvä määrä jengiä, ja vaikka emme saaneetkaan massahysteriaa aikaa, niin keikka oli erittäin hyvä, jopa ehkä tämän viikon kolmesta keikasta se paras. Sitähän oli sitten syytä juhlistaa hyvällä porukalla ja Jontun luottokortilla. Yöpaikkakin löytyi sattumalta, kun parilta Dissin keikalta tuttu tuuraaja, Sammakko-Arto pamahti mestoille. Artolle ihan älyttömästi kiitoksia, että majoitit meidän roskasakin!
Ensimäinnen kiertueen viikko starttasi siis lopulta erittäin hyvin, joten tästä oli hyvä lähteä kyntämään loppuvuotta Suomen maassa! Myös Alibimies teki valokuvadebytointinsa tällä viikolla, ja innolla seuraammekin miltä A-miehen naama näyttää joulukuun puolivälissä…
-kaikka
15.10.2011 Kuopio, Kulttuurikeskus 44 w/ Vernjuarmu, Human Waste Disposal Unit
Viime Kuopion reissusta olikin jo kulunut reilu viikko, joten oli jo aikakin lähteä Kuopioon. Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin nuorisotalokeikka, joita teemme aina kovin mielellämme. Nuokkarikeikoissa on yleensä sekin hyvä puoli, ettei siellä tarjoilla alkoholia, joten kukaan ei todennäkösesti kerkeä maistella liikaa ennen keikkaa.
Saavuimme paikan päälle joskus alkuillasta, Jupu Lappeenrannasta ja loput Helsingistä. Paita-Markku jouduttiin jättämään kotia nopean visiitin ja hänen omien kiireidensä takia, joten emme päässeet tänään nauttimaan miehen stand up -komiikasta..
Ensimmäinen bändi starttasi aika äkkiä ovien avauduttua, ja meidän veto taisi alkaa jo 20.15. Paikalla oli noin 140 lipun maksanutta, eli hyvä määrä ja tähän astinen yleisöennätys. Vernjuarmuahan suurin osa oli tietenkin tullut katsomaan, mutta aika hyvin eturivin tytöt lauloivat Dissin sanoja mukana. Cool! Tällä kertaa myös taustalakana mahtui koko komeudessaan takaseinälle ja isolla lavalla pääsi heilumaan ihan olan takaa, kun ei tarvinnut varoa vieruskaverin naamaa tai mikkejä. Selväpäinen savolaisnuoriso ei uskaltanut pyytelyistä huolimatta lähteä kuitenkaan Kamikaze-valssin vietäväksi, mutta pääasia, että yritys oli kova.
Tällä keikalla taisi sattua ensimmäistä kertaa joku haaveri kovalevyn kanssa. Muistaakseni lavasähköt kyykkäsivät, jolloin osa Jontun laitteista sammui ja loppubiisi piti jatkaa ilman taustoja loppuun. Reippaana poikana Jonttu kuitenkin räpelsi laitteet kuntoon seuraavan biisin aikana, ja loppukeikka saatiin vedettyä taustojen kanssa ongelmitta. Yleisfiilis, mikä keikasta jäi on helvetin hyvä. Kovalevyongelmista huolimatta koko setti meni hyvin ja meillä oli helvetin hauskaa soitella. Muutamat rätitkin löysivät tiensä uusiin koteihin, joten mikäs siinä!
Keikan jälkeen pikainen roudaus ja autot kohti Lepraa ja Snadia. Onhan näissä pistokeikoissa aina oma järjettömyys, mutta eipä tuo kotimatkalla häirinnyt, kun tuli heitettyä niin hyvä keikka ja matkakin oli kohtuullinen. Kuukauden päästä taas uudestaan Kuopioon…
-kaikka
20.10.2011 Lahti, Torvi w/ Unborn Generation
Tätä keikkaa odoteltiin hieman ristiriitaisissa tunnelmissa: Torvi on yksi Suomen legendaarisimmista keikkapaikoista, jonne oli helvetin siisti päästä soittamaan, mutta samalla tietoomme oli tullut Casket-yhtyeen illan keikan peruuntuminen, joten nyt ei ollut matkassa mitään paikallista bändiä houkuttelemassa natiiveja baariin. Ennustelimme hiljaista arki-iltaa, mikä oli myös paikan omistajan Jartun ensimmäinen kommentti kun nähtiin paikan päällä: ”tuskin tänne tänään ketään tulee”.
Mutta mitäpä sillä on väliä, kun on hyvässä seurassa. Tsekkien jälkeen lähdimme UG:n kanssa syömään, ja nauroimme bändin basistille Lardelle, kun sivari yritti päivärahapäissään tilata lasten nakkeja ja ranskalaisia, mutta myyjä ei myynyt. Larssin piti ottaa aikuisten annos.
Torvessa oli melkoisen hiljaista illalla, eikä yleisöryntäystä päässyt tapahtumaan missään vaiheessa iltaa. Markkukin sai olla paitatiskillä aika rauhakseen, vaikka joku herrasmies yrittikin myydä hänelle subuja… Mikään näistä ei kuitenkaan estänyt vetämästä UG:n poikia hyvällä asenteella hyvää keikkaa, joten siitähän sai sitten virtaa omaan suoritukseenkin.
Keikka pääsi starttaamaan joskus puolen yön kieppeillä ja paikalla oli kourallinen ihmisiä seuraamassa toimitustamme. Vedimme heille parhaamme mukaan, mutta tällä kertaa taisimme päästä lopputulokseen ”ihan ok”. Ei se paska keikka missään nimessä ollut, mutta ei kyllä missään nimessä lähelläkään sitä mihin olemme jo aiemmin pystyneet. Kiva siellä oli kuitenkin käydä kääntymässä, ja saimme tästä hyvät alkulämmöt loppuviikon keikoille.
Roudauksen jälkeen porukka taisi hajaantua yhteensä neljään eri paikkaan yöksi. Meikäläinen ja UG miinus Larde lähdettiin Kouvolaan nukkumaan. Paha olo huomiselle varmistettiin Makkiksella, joka upposi oikein hyvin kitusiin automatkan aikana.. Kiitos Villelle yöpaikasta!
-kaikka
21.10.2011 Kouvola, Rytmikatti w/ Bob Malmström, Unborn Generation
Tämä keikka oli varmasti monelle meistä se viikon odotetuin, koska Kouvolan keikoilla on aina ollut tosi hyvä meininki. Tietyllä tapaa tätä voisi pitää yhtenä kotikaupinkina, koska täällä on neljä vuotta tullut opiskeltua. Alkupäivä meni ihmetellessä Kouvolan betoninähtävyyksiä ja odotellessa loppuporukkaa Myrskylästä kylille. Ravintola Nevillestä herkkuburgerit lärviin ja levykaupan kautta Rymikattiin venailemaan roudausta. Jontun syöminen oli tuskaisan näköistä, kun tuhdista aamupalastakaan ei ollut kulunut kahta tuntia kauempaa ja annos oli pöytäseurueemme isoin.
Rytmikatissa on aina ollut hauska soittaa, koska jo soundcheckissä kaikki on niin kohillaan kuin vain mahdollista. Lavasaundi on ollut aina törkeän hyvä, enkä muista että olisi kertaakaan ollut huonoa saundia yleisön puolella, kun siellä on keikkoja katsellut. Tai sitten jos on ollut, niin se on ollut jo bändistä kiinni. Mattimyöhäisinä paikan päälle saapui vielä meille osittain uusi tuttavuus, eli Bob Malmström, jonka kanssa on tarkoitus tehdä myöhemmin syksyllä vielä muutama veto. Ukot vakuuttivat heti läsnäolollansa ja ainekset mukavaan iltaan sen kuin paranivat. Hienoa porukkaa.
UG aloitteli settiänsä yhdentoista kieppeillä, ja paikan päälle oli valunut jo ihan mukavasti porukkaa, vaikka hieman ruoto suorana varovasti meininkiä seurattiinkin. Jo UG:n aikana lavan edessä ja myöhemmin meille tupakkakopissa kävi avautumassa (=huutamassa) joku, ilmeisesti paikallinen suuruus, jota kutsuimme rokkaavaksi black metal -mieheksi. Ukko oli erittäin kova neuvomaan miten hommat pitää hoitaa, mikä on hyvää musiikkia ja mitä jengi odottaa ja haluaa nähdä kun HÄN esiintyy. UG:n hän haukkui pystyyn meille, mutta laulaja Bongolle hän ei sitä jostain syystä uskaltanutkaan sanoa…
Bob Malmströmin keikka oli ensimmäinen omalta osaltani, ja sehän toimi ihan helvetin hyvin. Ruotsinkieliset välispiikit aiheuttivat hämmennystä ja naurua, ja kävipä jopa rokkaava black metal äijäkin ilmoittamassa lavan edessä meiningin olevan paskaa ja sylkäisi laulajan päälle. Rokkaava black metal äijä on kovis! Harmi, että Rokkaava black metal äijä lensi pihalle juuri ennen meidän vetoa, koska olisimme enemmän kuin mielellämme kuulleet Rokkaavan black metal äijän kommentit meidän toiminnasta. Noh, pitää ensi kerralla laittaa vaikka Rokkaavan black metal äijän nimi listaan, niin hänen ei tarvitse maksaa siitä, että tulee koko illaksi ravintolaan kiukuttelemaan…
Meidän keikka oli tähän astisista vedoista ehdottomasti paras – alusta saakka. Kaikki toimi helvetin hyvin ja yleisössäkin muutama innokas riehaauntui pogoilemaan, jonka tosin järjestysmies tuli valitettavasti keskeyttämään. Kamikaze Queenin aikana teimme tämän syksyn valssiennätyksen, kun saimme 6 kappaletta pareja tanssimaan valssia siihen kappaleeseen. Oli muuten erikoisin näky aikoihin metallikeikalla. Vitti, miten siistiä!
Encorethan siinä jouduttiin vielä vetämään, jonka jälkeen Kouvolan ravintolakulttuuri aukesi sumeana eteemme. Hirveä määrä tuttuja, hirveä määrä alkoholia, ja Bob Malmström oli myynyt ison läjän omia merkkareitaan. Juttutuokio meidän levyn ostaneen -68 syntyneen Led Zeppelin -äijän kanssa oli oikein antoisa, mutta valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan ja pilkkuhan se sieltä vipelsi esiin.. Alibimies taisi myös paluun kameralle. Kiitos taas Villelle yöpaikasta, sekä myös Haalle ja Tuomakselle! Kiitos myös Rytmikatin aina yhtä ystävälliselle henkilökunnalle ja Manulle. Hyvä päivä.
-kaikka
22.10.2011 Kotka, Backroom w/ Unborn Generation
Olo oli erinomainen. Onneksi ei ollut aikainen lähtö, vaan roudaus tapahtuisi vasta kahdelta ja naapurikylä Kotkassakin täytyi olla vasta alkuillasta.
Mikkoa odotti Rytmikatissa ikävä yllätys, kun eilen lavalle heitetystä kitarasta olikin mennyt satula paskaksi. Eihän sitä tähän hätään osattu lähteä korjailemaan, joten onneksi oli varakeppi messissä.. Kohmeisen roudauksen jälkeen kävin hakemassa muutama viikko sitten kuvatun tulevan musavideomme videoklipit itselleni leikattavaksi. Sessiostahan oli uutisointia pitkin Kymenlaaksoa ja Etelä-Karjalaa paikallislehdissä. Taisin jutussa luvata, että video olisi valmis kuukauden päästä (eli nyt), mutta ei se ihan siiheksi valmistu, kun en ole sitä vielä ehtinyt aloittamaankaan..
Lähdimme pakollisten pitsojen (syksyn suosikki: tonnikala, mozzarella, ananas ja aura- tai fetajuusto) jälkeen ajelemaan kohti Kotkaa, ekologisesti kolmella autolla. Joonas ”Navigaattori” Kauppisen moottorimarssi oli jälleen kokemus, kun ajelimme hänen perässään Kotkaan vievän moottoritien vieressä, taajamarajoitusten mukaan. Noin 10-15 km ennen Kotkaa Jontun navigaattori kertoo meidän olevan jo perillä. Ei myö ihan vielä oltu. Ei muuta kuin motarille ja suunnistamaan kohti keskustaa. Sielläkin navi toimi vähän miten sattuu, mutta löysimme lopulta perille.
Backroom oli tälle porukalle uusi tuttavuus, ja ensireaktio oli melko hämmästynyt. Backroom on melkoisen pieni hevibaari linja-autoaseman tiloissa. Soittoajat olivat tänään mukavan aikaiset, eli UG kympiltä ja myö siihen perään, mutta kyllähän tuo aika paljon jännitti, että mitäköhän tästä tulee, kun vielä puolisen tuntia ennen UG:n vetoa baarissa oli käytännössä pelkät bändit..
Yhtäkkiä jengiä valahti sisään, ja UG sai vedellä settiään hyvälle määrälle ihmisiä. Ja helvetin hyvin vetivät, taas kerran! En muista ollaanko myö vöyhötetty tästä aiemminkin, mutta UG on kyllä paras porukka minkä kanssa voi kiertää. Sehän oli keikan jälkeen pelkkää halailua ja vetistelyä, kun on niin kivaa keskenään.. Onneksi näitä yhteiskeikkoja on vielä muutamia jäljellä.
Mutta ei vielä keikan jälkeisiin tapahtumiin, vaan itse keikkaan. Se oli nimittäin täyttä rautaa alusta asti. Porukkaa oli tupa täynnä, ja vaikka tänään ei mahduttu valssaamaan tai osattu laulaa mukana, niin ainakin lavalle välittyi sellainen meininki, että yleisössä olisi ollut yksi jos toinenkin hyvillä mielin. Keikalla oli myös monenmoista hässäkkää, kun jossain vaiheessa baarin bändivastaava kävi pitämissä synttäripuheen itselleen ja meikäläinen kaatui Inefficientin alussa suhteellisen tyylikkäästi perseelleen / selälleen hypätessä roudauslaatikon päälle. Kotka sai myös kuulla harvinaislaatuisen tulkinnan Kamikazen loppusoolosta, joka meni koko ajan puolisävelaskelta nuotin vierestä. Tästä syytettäköön varakitaraa, jossa on yksi kieli vähemmän, mihin soolosankari Knulleby on normaalisti tottunut.. Mutta väliäkö tuosta, taiteen piikkiin! Hyvä meininki näkyi myös merkkarimyynnissä, koska tänä iltana taidettiin tehdä myyntiennätys. Kiva juttu, koska noi bensarahat tulee ihan tarpeeseen näillä reissuilla.. Saadaan kulut poikkee! Hyvä Kotka!
Keikan jälkeen odotti lähdöt kotia kohti, joten meillä parilla Alibi-miehellä oli täysi työ saada drinkkiliput käytetyksi. Ei myö nyt ihan onnistuttu siinä, mutta yritys oli asenteikas. Perillä Jontun piti päästä vielä paikalliseen, joten eipä siinä ollut miulla ja Mikolla vastaan sanomista… Seikkailut jatkuvat. Kiitos UG ja muut viikonlopun asianomaiset!
-kaikka
28.10.2011 Kokkola, Rock Pub w/ Bob Malmström, Genitaalinärpes
Noniin, reissujen reissu, eli pistokeikka Kokkolaan edessä. Kokkolan kaverina piti alkuperäisen suunnitelman mukaan olla Vaasa seuraavana päivänä, mutta se peruuntui, emmekä saaneet reilun viikon varoitusajalla enää toista keikkaa tilalle, niin pistokeikaksi meni. Mutta mitäpä siitä, kun reissussa on mukana Bob Malmström ja yhteisellä autolla kuljetaan! Tämä oli siis jonkin sortin tutustumisreissu, jossa saimme punottua aika hyviä juonia tulevaisuuden varalle… Beware.
Tapasimme aamulla Helsingin rautatieasemalla Mikon ja Jontun kanssa klo 10 tarkoituksena hyppiä Pasilasta Bobien kyytiin ja sieltä Myrskylään treenikämpälle hakemaan meidän backline ja Jupu. Peräkärryn kuomu tuotti pakkaamisen jälkeen vaikeuksia ja toi mieleen kysymyksen, ”kuinka monta muusikkohippiä tarvitaan pyörimään kärrin ympärillä, kun se ei mahdu kiinni?”
Matka oli pitkä, erittäin pitkä. Pitkä. Matkan aikana tyhjeni huomattava määrä kaljatölkkejä, mikropitsoja (kylmänä) sekä tupakka-askeja ja kusta (ei kuitenkaan päistämme). Ja silti kilometrimäärä ei tuntunut helpottavan missään vaiheessa. Kuskimme Niko ajoi kuitenkin sinnikkäästi perille asti, ja kello oli lopulta 19.30, kun roudasimme tavaroita sisään Kokkolassa.
Soundcheckien jälkeen kävimme pyörähtämässä hotellilla pahat mielessä jo iltaa ajatellen. Hotelli oli ainakin meikäläiselle vanha tuttu, varsinkin hotellin baarin karaoke. Ainekset olivat jälleen kerran kohdallaan. Valitettavasti saimme myös tietää, että samana iltana Kokkolassa esiintyy Apulanta jossain ja Lord Est hotellin baarissa, joten alkoi vähän jännittämään, että noinkohan nuo vie kaiken yleisön..
Ei ne ihan kaikkea vieneet, koska taisi meille jäädä parisen kymmentä tyyppiä seuraamaan meininkejä. Genitaalinärpes oli uusi tuttavuus, mutta hetken verran esitystä seuratessa ja yhtä ja kahta ynnäillessä tajusin, että rummuissa on sama mies, joka on soittanut meidän ja FM2000:n kanssa Pieksämäellä Virkavalta-yhtyeessä, jonka keikka jäi legendana elämään. Vähintään yhtä hieno yhtye oli myös Genitaalinärpes, joiden punk-kohkaus meni välillä jo taiteen puolelle.
Seuraavaa bändiä ei ehtinyt tarkastella, kun piti valmistautua omaan keiggiin.. Asiakkaiden määrä ravintellissa ei ollut kasvanut kovinkaan huimasti, mutta sepä ei estänyt meitä vetämästä hyvää keikkaa. Joku mystinen naksahdus aivoissa taas kävi, mutta heti keikan alusta asti peli oli selvä: nyt mennään! Ja ainahan se kohottaa tunnelmaa, kun pari paikallista rastapunkkaria heiluu lavan edessä koko keikan ajan. Oli oikein hauska ja hyvä fiilis soitella. Nyt tuntuu siltä, että bändi saattaisi olla jopa iskussa.
Keikan jälkeen suoraan bäkkärin saunaan! Aivan luksusta. Bobeilla yleisö oli uskaltanut tulla jo tanssilattian puolelle, ja bändin tykitys oli taas melkoisen railakasta. Jupu löysi vahingossa heidän keikan aikana fisun loppuessa tiskiltä uuden juomatuttavuuden: punasalmiakki. Mietittiin, mitä hittoa se on, ja tultiin siihen tulokseen, että se on tehty niistä punaisista karkkikaloista, joita on niissä bonbon karkkipusseissa. Kyllä muuten toimi!
Bobien jälkeen äkkiä hotellin karaokeen, johon meistä lopulta kukaan ei koskaan ehtinyt jonojen vuoksi. Ehkä hyvä niin, että Kokkola säästyi meikäläisen Sex Bomb -tulkinnalta. Eipähän tarvinnut keräillä omia hampaita kadulta. Pilkun jälkeen jatkettiin hotellihuoneissa ja aamulla odotti mukava herätys Bobin laulajan ja bassotaiteiljan välistä..
Lauantaina aamuvauhdit hotellin baarista, yhdeltä roudaamaan, sitten pitsalle ja lopulta kello 15 kieppeillä nokka kohti Helsinkiä. Olin kotona la-su välisenä yönä kahdelta. Kotimatkan tapahtumista voisi kirjoittaa kirjan, mutta antaa kuvien puhua puolestaan. Hyvin, hyvin erikoinen reissu…
-kaikka
