Texts » Gig reports » Rudumin Ritarit-kiertue 2011 – Joulukuu
1.12.2011. Tampere, Vastavirta w/ Unborn Generation, Jukka Ruostila & Kaaoksen ystävät
(keikka-arvio: Inferno.fi )
Parin viikon keikkatauon jälkeen oli aika taas lähteä reissuun. Tai no, Jontulla oli hieman toisenlainen keikkatauko, kun mies huiteli Keski-Euroopassa kaksi viikkoa Before the Dawnin kanssa. Kukin lomailee tyylillään. Itse aloitin tämän reissun flunssassa, kuinkas muutenkaan..
Vastavirta oli tuttu paikka tämän vuoden keväältä, joten odotimme innolla jälleennäkemistä. Viikko vaikutti muutenkin hyvältä, koska ystävämme Unborn Generation olisi matkassa koko reissun ajan. Vastavirralla ohjelmistossa oli perinteistä sauntsekkiä, ruokailua ja odottelua.
Pikkuhiljaa paikan päälle alkoi valua porukkaa ja kohta oli aika paikallisen Ruostilan ja kumppaneiden avata ilta. Kotiseutuetu näkyi selkeästi bändin veivatessa rokkiansa, ja hyvin jätkät toimittivatkin keikkansa. Laulaja veti hyvin!
UG on parannellut settiänsä koko kevään ajan, eikä tämäkään ilta tehnyt poikkeusta. Muistelisin sanoneeni keikan jälkeen, että tämä taisi olla UG:n paras syksyn veto, sen verran napakasti rokki metalli taas raikasi!
Meidän setti taisi alkaa taas reippaasti puolen yön jälkeen. Paikan päälle oli onneksi jäänyt alkuillan ihmisiäkin, koska pelko siitä, että jengi häviää Ruostilan jälkeen oli olemassa. Alkukeikkaa porukat ihmettelivät hieman varovaisesti, mutta pienen kannustuksen jälkeen saimme levan eteen pienimuotoisen eturivin. Keikasta jäi sellainen fiilis, että se meni oikein hyvin, mutta Jonttu valitteli ettei ollut ihan täysin läsnä keikalla.. Muulle ryhmällä jäi kuitenkin hyvä onnistumisen tunne, joten arvosana syksyn muihin verrattuna voisi olla varovainen 8+.
Keikan jälkeen kamat autoon ja autot kolmelle eri paikkakunnalle… Oli pitkä yö.
2.12.2011 Lappeenranta, Lucky Monkeys w/ Unborn Generation, Human Waste Disposal Unit
Päivä taisi alkaa Jupun aamusaunalla, jonka jälkeen siirryttiin Lepran keskustaan pahat mielessä. Olimme varanneet Kuivalaisen Ismon tatuointistudiolta ajat koko bändille, mutta emme varsinaisesti tienneet mitä ottaisimme. Aikataulutkin meinasivat kosahtaa päivän aikana, joten ratkaisuja piti tehdä.
Alibimies Knuutila keksi, että eiköhän pistetä goottikirjaimilla jalkapöytään Rudum-teksti, niin kuin Tommy Leellä on se Mayhem mahassa. Ja koska bändin yhteenlaskettu älykkyysosamäärä ei riittäisi edes eduskuntaan, niin näinhän myö sitten tehtiin. Jalkapöydän hakkaaminen oli sen koko 10 minuuttia aivan perseestä, mutta tyhmyyden takia pitää kärsiä. Sieltä sitten koko porukka kipeästi ontuen pitsalle, roudaamaan ja tsekkaamaan. Näin!
HMDU aloitteli settiään suhteellisen ajoissa jo joskus puoli yhdentoista jälkeen. Tämähän tarkoittaa suomalaisessa keikkakulttuurissa sitä, ettei baarissa ollut vielä kovinkaan paljon väkeä. UG taisi aloitella tunti sen jälkeen, jolloin alakertaan oli eksynyt jo enemmän porukkaa. Porukasta muutamat intoutuivat rellestämään eturivissä, jolloin meikäläinen sai kuvattua oikein mukavaa livematskua keikalta. Hyvin jätkät veti taas, ei voi kuin myhäillä tyytyväisenä.
Puolen yön jälkeen pääsimme starttailemaan omaa keikkaamme, jolloin lippujakin oli mennyt noin 70 kipaletta. Eturiviin tuli joitain tarkkailijoita ihmettelemään touhua, mutta samanlaista massahysteriaa emme saaneet aikaiseksi kuin UG. Joko jengi väsähti, tai sitten vedimme huonommin. Veikkaan jälkimmäistä.. Puolen välin jälkeen saimme kuitenkin jonkinlaista otetta keikkaan, ja lopputulos edellisillan tapaan on suunnilleen ”ihan ok”. Keikan kanssa taisi käydä vähän niin, että veronpalautusrahat poltteli taskussa, ja meillä oli kiire baariin… Joskus näin.
Iltaa piti joka tapauksessa juhlistaa, koska tämä oli tällä porukalla viimeinen yhteiskeikka Jontun vetäessä kaksi jäljellä olevaa UG-keikkaa BtD:n riveissä. Apinasta Wiltsuun, sieltä vihaisten ja vittumaisten kebab-miesten luo ja taksilla Jupun luo. Party party!
3.12.2011 Joensuu, La Barre w/ Unborn Generation, Carnal Demise
Ipi oli aamun sankari. Teki oikeasti todella pahaa katsoa miten huono olo jollain voi olla. Asiaa ei auttanut yhtään se tieto, että jätkä soittaa tänään kaksi keikkaa, koska Jonttu ei pääse meidän kannujen taakse. Sääliksi kävi.
Joensuuhun lähtöä viivästytti mukavasti joku ystävällinen autoilija, joka oli onnistunut parkkeeraamaan automme säppiin, mutta onneksi Jupu ”kyl tää mahtuu” Kangasmäki sai automme hierottua kolosta pois naarmuttamatta yhtään mitään, paitsi Ipin henkistä hyvinvointia. Matka Joensuuhun alkoi ja pelotti ihan hirveästi. Ipi nukkui, Bongo nauroi. Jupu sekoili. Mie itkin.
Perillä meitä odotti aina yhtä ihana rappusroudaus, jonka jälkeen pääsimme mallailemaan lavaa kohilleen. Talon miksaajan saavuttua paikan päälle pääsimme ensimmäistä kertaa soittamaan biisejä huonovointisen Ipin kanssa yhdessä. Ei tässä syksyn aikana oikein ehtinyt saatikka jaksanut treenata… Tempo oli hurja, mutta hyvin se meni. Ipi sai jatkaa kannuttamista vielä UG:n tsekissä, minkä jälkeen pääsimme -yllätys yllätys- pitsalle.
Carnal Demise avasi saaden muutamia ihmisiä pogoilemaan ja mossaamaan lavan eteen. Jossain vaiheessa laulaja yritti ottaa kenkää pois jalastani, mikä toimituksena jäi miulle hieman mystiseksi…? Ehkä miulla oli hienommat kengät?
UG:n keikan aikana en ollut varma olinko liekeissä Ipin tykityksestä, vai peloissani siitä miten jätkä jaksaa vetää meidän keikan. Bongolla oli muistaakseni aika hassut välispiikit tänään. Kolmannen päivän hihittelytunnelmat välittyivät lavalta yleisöön ja sehän ei ole huono asia, vai onko?
Porukkaa oli aika kivasti paikan päällä, kun pääsimme aloittamaan vedon. Ipi nakkasi A star in the World of Liesin aka Slaven käyntiin reippaalla tempolla ja siitähän se sitten lähti. Jengi istui pöydissään, mutta vuorovaikutusta meillä kyllä oli, kun kyselimme miten veronpalautusrahat on käytetty jne. Viimeisessä kappaleessa yleisö nousi pyynnöstä vielä seisomaan pöytiensä luo, joten mikäpäs sen mukavampi tapa lopettaa keikka. Kiitos, ehdottomasti viikon paras!
Keikan jälkeen perinteinen yskäkohtaus, joka tällä kertaa muuttui rajuksi onksentamiseksi. Onneksi oli kamera lähellä! Sieltä sitten yökerhoon bailaamaan (kuitenkin yllättävän sivistyneesti) ja jatkoille (sekin yllättävän sivistyneesti). Kiitoksia Hanelle yöpaikasta, ja kiitos Joensuulle. Tämä oli mukava ilta!
7.12.2011 Helsinki, Lepakkomies w/ Bob Malmström, Lähdön aika
Flunssa jatkuu ja neljä keikkaa edessä Bobien kanssa. Voi perse…
Saavuin Lepakkomieheen taktisesti myöhässä, jolloin kaikki kamat oli ehditty kantaa jo sisään. Puolet porukasta oli kipeenä, joten kättelyt ja halailut jäivät hieman vähemmälle. Tsekeissä ihmettelimme outoa sähkön sirinää, mutta se kuulemma kuuluu asiaan Lepakkomiehessä.
Tsekkien jälkeen pääsimme päivystämään yhdistetylle paita- ja lipputiskille meininkejä, sekä näimme uuden Bob Malmström -videon ensi-illan. Video oli erittäin bändin näköinen, eli oikein onnistunut! Tämän jälkeen oli Lähdön ajan vuoro, joka jäi valitettavasti aika etäiseksi paitatiskillä hengailun vuoksi.
Sitten oli meikäläisten aika astua kehiin. Jengiä oli paikan päällä keskiviikkoon nähden ihan kivasti, mutta ilmeisesti itsenäisyyspäivän vapaiden suomat juhlimismahdollisuukset olivat vieneet yleisöstä hieman puhtia pois. Itse ihmettelin keikan aikana, että heitteleekö joku jatkuvasti miuta jollain kivillä, mutta loppukeikasta tajusin, että katto murenee ylläni aina kun hiukset osuvat siihen. Noh, pitihän se sitten kitaralla kokeilla katon rakenteita ja hups’keikkaa, kohta oli koko lattia jossain pölypaskassa, joka tuntui käyvän vielä henkeen.. Keikka sai arvosanaksi 7+. Ei ollut todellakaan parasta meidän osaamista, mutta ei se ihan katastrofikaan ollut.
Keikan jälkeen oli kotia lähtö, joten Bobit jäivät tällä kertaa katsomatta. Pakko huilata ja nukkua, että jaksaa loppuviikon…
8.12.2011 Turku, Klubi w/ Bob Malmström, Pyuria
Päiväroudingin jälkeen oli aika lähteä sohjoilemaan kohti Turkua. Kireän aikataulun vuoksi emme jääneet syömään lämmintä ruokaa huoltsikalle, vaan otimme mukaan hyvinkin tutuksi tulleet matkaeväät, eli kylmä roiskeläppä, riisipiirakoita ja patonkia. Kättelin veljeni Jupun kanssa onnistunutta ravinnonhakureissua ja onnittelimme toisiamme siitä, että tämä loppuu kohta.
Perillä Turussa oli vastassa Bobien rytmiryhmä. Turun Klubi on tuttu paikka, mutta tänään emme soitakaan tutussa yläkerrassa, vaan baarikompleksin keskikerroksessa, ”Illassa”. Lava olikin yllättäen tosi hyvän kokoinen ja se saatiin pikaisesti haltuun. Paikan päälle saapui myös Ipi, joka tuuraa Jonttua loppuviikon ajan. Bobit ovat tunnettuja siitä, että he eivät koskaan ole koko porukalla sauntsekissä, joten meikäläinen sai kunnian olla tuuraavana kitaristina Migen toimittaessa laulajan roolia.
Tsekin jälkeen meidät neuvottiin Turun parhaaseen kebabbilaan, eli ulko-ovelta 10 metrin päähän. Paikka oli kyllä kehujensa väärti, ja tyhmällä maalaisella meni hetki miettiessä miten saa pitaleivän mahtumaan suuhun. Samalla mietimme erilaisia visailuita, kuten ”jos saisit valita yhden bändin, joka häviäisi maan päältä ja jota ei olisi koskaan ollutkaan, niin mikä se olisi?” Vastauksia tuli laidasta laitaan, mm. Mambaa ja Sunrise Avenueta..
Pyurian death medal -tykityksen jälkeen oli aika hypätä lauteille. Porukkaa oli paikalla jo muutaman kymmentä, mutta 95% tyytyi tarkkailemaan toimitusta miksauspöydän lähettyviltä. Mikolla oli Turku-Suomi sanakirjakin mukana, joista lueskelimme otteita, mutta jostain syystä turkulaisia ei tuntunut naurattavan nämä meistä niin hauskat läpät yhtään.. Puolivälin jälkeen olimme ilmeisesti aiheuttaneet sen verran kiinnostusta, että eturiviin uskaltautui enemmänkin porukkaa. Hyvä näin! Tämän päivän keikka ylitti eilisen jumituksen 100-0, joten tästä jäi oikein hyvä fiilis.
Bob Malmström oli helvetin kovassa iskussa tänään, ja myös yleisö osoitti selkeästi ketä he olivat tulleet katsomaan. Pitti pyöri ja huuto raikasi. Pääsin hyödyntämään älyllistä kapasiteettiani keikan aikana kuvaamalla kolme viimeistä biisiä surkealla kännykkäkameralla, vaikka bäkkärillä olisi ollut koko syksyn mukana raahaamani HD-kamera. Hienoa!
Bobit joutuivat valumaan takaisin Helsinkiin, myö ei. Otimme jostain syystä torstaisesta Turusta kaiken irti ja vielä ennätysaikaisin, koska keikat olivat alkaneet jo yhdeksältä. Kiitos Lauralle taas yöpaikasta, ja sori, että sotkin sohvatyynyn…
9.12.2011 Jyväskylä, Pub Rentukka w/ Unborn Generation, Bob Malmström
Yleensä Mikko on se, joka pitää hakata ylös sängystä, mutta tällä kertaa meikäläisen ylösnousemus oli niin järkyttävän hidasta ja vaikeaa, että oikein hävetti.. Selviydyimme kuitenkin noin klo 12 roudaamaan ja täyttämään autoa. Onneksi Jyväskylään ei ole Turusta kuin 300km ja onneksi taivaalta ei sada ihan älyttömästi ripulipaskaa.. Eipä.
Pojat tulivat pakulla ja meikäläinen pääsi Teron kyydissä Jyväskylään. Kiitos kyydistä! Muun seurueen ollessa vielä 70 km meitä jäljessä oli miulla hyvää aikaa käydä levy-yhtiön toimistolta hakemassa lisää levyjä. Painoimme loppukesästä levyjä aika pienen määrän, mutta iloksemme jouduimme keskustelemaan siitä, pitäisikö kohta tehdä uusintapainos levystä, koska se alkaa pikkuhiljaa loppua. Se on pari kuukautta levyn julkaisun jälkeen aika hyvä suoritus tällaiselta mainostamattomalta ripulibändiltä!
Herkon firman ja yhden tasoittavan kaljan jälkeen pääsimme Rentukkaan, josta meillä oli tiedossa kaikenlaista teknistä settiä…
Tiedot pitivät paikkansa, kun kävimme arpomaan lavakattausta: talon puolesta paikan päällä oli kaksi laulumikkiä ja kaksi Shuren 57 kitaramikkiä. PA:ta testattaessa huomasimme toisen puolen olevan paskana. Ja täällä ei myöskään ole talon puolesta miksaajaa, joten nyt on punk-keikka kyseessä. Onneksi näistä hommista tajuaa edes vähän jotain ja onneksi UG:n Bili tajuaa vielä pikkaisen enemmän, niin saimme lainakamoilla mikitettyä rummut ja Bili sai meistä ääntä ulos. Illan jako oli siis se, että Bili vahtii mein ja Bobien keikat ja meikäläinen UG:n. Erikoista…
Bobien oli tarkoitus aloittaa ilta klo 23, ja jätkät tulivat koko porukalla juuri sopivasti klo 22.40 paikan päälle. Keskisuomalaiseen yleisöön ei ilmeisesti uponnut ruotsinkieli niin hyvin kuin mahdollista, joten muutamakymmenpäinen yleisö seuraili pöydistänsä Bobien porvaricorea.
UG sai jo ihmisiä seisomaan ja meininki oli taas tuttua ja turvallista riehumista. PA temppuili ihan omiaan mm. kesken välispiikkien, mutta mitäpä mie sille olisin osannut tehdä. Hyvää punkkia, mutta harmi että meidän tämän vuoden yhteinen taival UG:n kanssa päättyi tähän. On ollut kyllä hienoa keikkailla näiden jätkien kanssa pitkin Suomea! Toivottavasti homma vielä jatkuu joskus. Lämpimät kiitokset Bongolle, Bilille, Ipille ja Lartsalle! We love you.
Mutta ennen illan vetistelyjä oli vielä tarkoitus soittaa keikka. Tässä päivässä oli taas sitä sellaista kolmannen päivän hihittelyfiilistä. Ja vaikka puitteet oli mitkä oli, niin heti kun keikka starttasi oli ihan älyttömän hyvä meininki vetää. Saimme Bongonkin vierailemaan Ystävä-kappaleeseen ja keikka tuntui muutenkin olevan yksi tämän syksyn riehakkaimmista vedoista meidän ryhmältä. Kivaa oli, ei tästä oikein muuta osaa sanoa!
Jälleen kerran keikan jälkeinen yskäkohtaus kääntyi melkein oksentamiseksi, mutta tällä kertaa sieltä tuli vain pieni määrä limaa. Vai oliko se peräti ennen keikkaa? Nyt en muista. Salamannopea roudaus ja taksilla keskustaan yökerhoilemaan. Jyväskylän tiukkaakin tiukempi alkoholilainsäädäntö aiheutti ensin hämmästystä porukassamme, joka on tottunut tilaamaan kerrallaan aina kaikille, mutta tästä selvittiin ja humalluttiin, joten kaikki hyvin.
Jatkot jakaantuivat Huttusten veljeksille, joista Ipi tarjoili meille Gambinaa, ja Herkko oli kuulemma soitellut uusia UG:n demoja, jotka olivat olleet aivan törkeän hyviä. Jäämme innolla odottelemaan… Kiitos vielä kerran UG:lle tästä syksystä, halit!
10.12.2011 Karjaa, Pub Norris w/ Bob Malmström
Viikon viimeinen. Ipi ja Jupu olivat osanneet maistella sen verran maltillisemmin, että pääsimme miltei ajoissa lähtemään Jyväskylästä. Karjaa oli paikkana aivan täysin tuntematon, mutta Bobit olivat saaneet meidät suostuteltua mukaan kehuttuaan sitä niin vuolaasti. Jontultakin tuli kuittaus eilisten lentopelleilyiden jälkeen, että “kaikki hyvin”.
Perillä pelotti, koska kaikissa katuviitoissa luki ensin ruotsiksi ja alla suomeksi, eikä toisin päin, mihin oli tottunut. ”Ymmärtääkö nämä täällä suomea ollenkaan”, kyselin paniikissa Bobeilta. Illan aikana viimeistään selvisi, että hyvin ymmärtävät.
Roudauksen jälkeen paikka tarjosi meille hotellihuoneet ja safkat. Ruokaoluset mahassa teimme ”sauntsekin”, eli PA:n loistaessa poissaolollaan testasimme, että bändin soitinbalanssi on kohillaan ja kaikki kuuluu, ja sen jälkeen avasimme laulut karaokekajareihin ja vedimme lyhyen pätkän biisiä. Paikka oli siis eilistäkin punkimpi, jes!
Bobeja oli tullut feattaamaan Finntrollin laulumies, joka itse asiassa myös teki laulutsekin, vaikka koko bändi olisi kerrankin ollut saman katon alla. Bändi kuulosti treenikämppäolosuhteissa helvetin hyvältä, joten luottavaisin mielin sitä lähti itsekin vetelemään.
Kello oli kohta 23, eli oli aika tuutata show käyntiin. Paikka oli niin kuin treeniksellä olisi porukkaa kasaantunut eteen kuuntelemaan. Hullu ja kaiken ikäinen yleisö yllättäen lämpenikin meidän toimitukselle alusta saakka, joten hyvä keikka oli tuloillaan! Yritin spiikata ruotsiksi vaihtelevalla menestyksellä. Keikan kielellinen huippukohta oli kuulemma tämä: ”Förlåt, har du paper, jag måste niistää min näsä”. Ruotsin opettajat olisivat olleet meikäläisestä ylpeitä!
Keikka oli aivan helvetin hyvä ja jengi otti meidät vastaan todella lämpimästi. Erittäin positiivinen yllätys! Keikan jälkeen miulta ostettiin levyt pois käsistä ja ilmeisesti meidän keikan aikana joku oli ehtinyt pölliä yhden Fuck the Silence t-paidan seinältä henkareineen päivineen. Jos jotain soimaa omatunto, niin meidän tilille, 522708-221463, saa laittaa rahaa. Emme ole vihaisia.
Oman keikan jälkeen oli mukava seurata Bobien toimitusta ja yleisön riehumista. Meno vain hurjistui loppua kohden ja viimeisessä biisissä nähtiin laulaja Aminoffin mukaan, ”ei moshpit, vaan CASHPIT”. Toimii!
Keikkojen jälkeen meille lämmennyt omistaja teki selväksi, että tänään bailataan, joten mitäpä sitä kieltäytymään. Hyvät oli bailut, Karjaa ei pettänyt!
Neljän keikan putki on nyt takana, ja vaikka flunssa ei lähtenyt yhtään mihinkään, niin kivaa oli. Suuret kiitokset myös Bob Malmströmin vesseleille näistä syksyn yhteisistä keikoista ja hetkistä. Ja kunniamaininta ja kumarrus UG:n Ipille, jonka ansiosta saimme kaikki keikat soitettua, kiitos!
16.12.2011 Jyväskylä, Lutakko w/ Mokoma
Vuoden viimeinen keikka ei olisi voinut lähtöasetelmiltaan paremassa paikassa olla: perjantai ilta Jyväskylän Lutakossa Mokoman lämppärinä. Flunssa ei ollut hävinnyt mihinkään, vaan oli vielä tarttunut myös Mikkoon ja Jonttuun. Mutta tämä viimeinen keikka vedetään täysillä ja vaikka rullatuolista, jos siihen on tarvetta.
Lutakossa paikan päällä piti olla kolmelta, koska tsekkasimme ekana. Mukana meitä oli jeesaamassa ja teknikoimassa UG:n Ipi sekä Before the Dawnin Juho. Oma vahvistin piti hieman ihmeellistä ääntä ja surinaa tsekissä, mutta minkäs teet. Kerkesimme tehdä tsekin alta pois juuri sopivasti, kun Mokomat valuivat paikan päälle.
Lutakko tarjosi tuttuun tyyliinsä maittavat kotiruoat, ja bäkkärillekin saimme tilailtua lonkeroa, kaljaa ja kossua muiden virvokkeiden lisäksi. Soittoaika olisi tänään mukavan ajoissa, eli jo klo 22. Safkan jälkeen hermostunutta odottelua, kunnes H-hetki alkoi lähestyä…
Saimme myös erikoisen joululahjuksen paljon meidän keikkoja kiertäneiltä Terolta, Katrilta ja Jennalta. Spice Girlsien levystä tulee varmasti meidän seuraavan keikkaputken virallinen soundtrack!
Keikka starttasi klo 22 ja siinä vaiheessa porukkaa oli valunut paikan päälle kiitettävästi. Eturivissä pyöri tukat aina paikka paikoin tanssilattiallakin pitti pyörähteli. UG:n Bongokin saatiin taas vierailemaan Ystävä-kappaleeseen, vaikka mies oli tarkoittanut tekstiviestin aiheesta ilmeisesti vitsinä.. Kamikazen aikana nuoriso innostui valssaamaan siihen tahtiin, että tämän syksyn valssipariennätys taisi tulla tänään.
Kaksi viikkoa flunssaa ja kahdeksas keikka sinä aikana alkoi jo vähän tuntua omassa suorituksessa, mutta onneksi se ei kuuleman mukaan näkynyt ulos päin. Keikka oli kuitenkin kokonaisuutena sen verran hyvä, että hyvä fiilis tästä jäi. Ja ihmiset vielä äänestivät rahoillaan ostamalla paitoja ja levyjä oikein hyvän nipun.
Pikaisen kamojen kasauksen jälkeen pääsimme nauttimaan harvinaisesta herkusta, kun roudauksen jälkeen meitä odotti lämmin Lutakon sauna. Tosin saunominen keskeytyi pieneksi hetkeksi, kun järjestysmies tuli kysymään jäikö meiltä roudaus kesken. Isoimmat laatikot olivat jääneet asiallisesti lavan taakse, mutta sepä olikin valitettavasti palokäytävä, joten kamat piti saada nopeasti pois. Eihän siinä, pyyhkeet päälle ja hissin kautta yläkerran baariin hakemaan kamoja! Käy se näinkin..
Saunan jälkeen oli vuorossa yleistä ryypiskelyä, tupakointia ja hölmöilyä. Kuvasimme myös erilaisen musavideon, jota tuskin koskaan tullaan näkemään… Onpahan matskua ainakin. Sieltä siirtyminen Jyväskylän yöelämään, joka oli kaikin puolin järkevä ja onnistunut reissu. En tiedä miten pääsin Lutakkoon yöllä sisälle, mutta aamulla heräsin sieltä. Kiitos sinulle, joka miut päästi sinne…
Tämä vuosi oli sitten Disease of the Nationin osalta siinä. Meillä oli erittäin hauska ja onnistunut reilut 20 keikkaa sisältävä albumikiertue. Tästä isoin kiitos menee meidän mukana kiertäneille bändeille ja ennen kaikkea kaikille niille ihmisille, ketkä ovat olleet katsomassa keikkojamme ja bailaamassa mukana. KIITOS!!!
Myö jäädään nyt keikkatauolle punomaan uusia suunnitelmia, ja toivomme, että pääsisimme keikoille taas jossain vaiheessa ensi vuoden aikana. Nähdään ensi kerralla.
Hail the Rudum!
-kaikka
