12.3.08 Kuopio, Henry’s Pub w/ Carcosa & Cerebro

Dissin ensimmäinen keikka edessä, keskiviikkopäivä ja jokaisella oma Maggis-pullo.

Kuopijoon perkele! Legioonamme lähti matkaan eri puolilta Suomea. Kouvolasta autoon hyppäsi 2/5 Carcosasta ja puolet Dissistä (yksi tissi?). Keskiviikon kunniaksi joutui aukaisemaan keskiolutpullon jos toisenkin, jotta ikuisuudelta tuntuva matka olisi mennyt hieman sutjakammin.

Perillä meitä odotteli tapahtuman järjestäjä Ismo ja luolastossa rumpuja pystytteli Cerebro. Kaikkien ollessa paikalla pääsimme pikkuhiljaa aloittelemaan soundcheckiä ym. kivaa. Tämän jälkeen letut lärviin, viinavarastot kohilleen ja keikkaa odottelemaan. Cerebro paiskoi settinsä tunteella läpi, minkä jälkeen kuopiolaiset pääsivät todistamaan illan ensimmäistä bändiä Venäjän rajalta.

Pieniä sekaannuksia oli tapahtunut introjen kanssa, ja meidän keikka alkoi täten komeasti Carcosan ukkosenjyrinällä. Keikka itsessään oli suhteellisen punk, mutta mukavan groovaava. Ei oo helppoa muistella 2,5 kuukautta vanhoja tapahtumia ja keksiä adjektiiveja… Taisimme olla kuitenkin yhdessä tuumin sitä mieltä, että aivan hyvä keikka. Paras Dissin keikka Kuopiossa ikinä!

Tämän jälkeen pääsimme tutustumaan soittajakollegoihin ja vielä lähemmin alkoholituotteisiin. Kamera lauloi, niin myökin. Carcosan keikka keskeytyi toisen biisin jälkeen kun Tume potkasi basarin paskaksi. Toimelias miksaaja haki varastosta uuden rummun ja keikka pääsi jatkumaan. Uuden tukkamuodin lumoamana siirryimme jatkoille Ismon luokse sammumaan.

Ja aamulla iloisina roudaamaan! Kiitokset Ismolle ja Tuskasi-crew:lle keikasta, näitä lisää!

- Kaikka

10.4.08 Turku, Klubi w/ Mokoma

Saatiinpa perkele Mokoman pojilta mahtava tilaisuus tulla Turkuun soittamaan!

Jännäkakan määrä housuissa alkoi tuntua jo aamusta saakka. Lappeenrannan valovoimaisin parivaljakko Knuutila & nuorempi Kangasmäki saapuivat Kouvolaan, josta mukaan lähti meikäläinen, Makkikset ja Maijun tekemät ihan helvetin makeet flaijerit! Rumputaiteilija Viskin naamalla komistettuja lentolehtisiä lähti mukaan noin 150 kappaletta. Arto itse ei tiennyt asiasta mitään, ajattelimme yllättää hänet.

Kalliosta kyytiin hyppäsivät vielä Visa Electron-Vesander ja uusi tuttavuus roudari-Miguel. Matka jatkui rattoisasti aina Turkuun ja Klubille asti. Pihalla oli sauhuttelemassa tupangia pari tutun näköistä jätkää. Moikkailut ja esittelyt kehiin, jonka jälkeen hurja roudaus rappusia ylös. Jossain vaiheessa iltaa pääsimme tsekkaamaan ja homma tuntui luistavan aika hyvin. Myöhäisen tsekin ja aikaisen aloituksen vuoksi Ö-hetki oli todella lähellä. Ripuli virtasi lahkeissani lämpimänä kuin hunaja mehiläispesässä.

Keikka käyntiin tällä kertaa omalla introlla ja paskapunkit soimaan. Jengiä oli kerääntynyt kiitettävästi aikaisen ajankohdan huomioon ottaen, ja ihan kuin yleisössä olisi nyökkäillyt pari päätäkin hyväksyvään tahtiin. Tai sitten he ajattelivat tappaa bändin ja nyökkäilivät ajatuksilleen… Meno lavalla oli tyydyttävän energistä, mutta emme ihan saaneet isointa vaihdetta käyntiin. Arska tykkäsi Migen välispiikeistä ja iski biisit käyntiin aina kesken lauseiden. Vikassa biisissä oli meiningit kaikin puolin kohillaan, harmi vain että se oli viimeinen.

Toisaalta, nyt pääsimme keskittymään itse asiaan! Makkikset ja ranteet auki, let’s party! Ja mikäs siinä juhliessa, kun lavalta pauhaa hyvää musiikkia! Mokomat lahjoittivat meille keikkansa jälkeen vielä kaljojaan ja myö otettiin lahjukset vastaan avosuin. Jatkoillekin jouduttiin vielä alakerran baariin, josta löytyi ihan oikea tanssilattia. Polle-Jullen heitettyä parit svengaavat pyöräytykset lattia tyhjeni muista ihmisistä ja suorastaan vaati loppuorkesteria mukaan bailaamaan! Siinä sitten nelin(kontin) juhlimme, eikä edes työntekijän kommentti “housut jalkaan, ei tää oo mikää vitun biitsi!” estänyt meitä esittämästä kuumimpia tanssiliikkeitä turkulaisille.

Kiitoksia Mokomalle lämppäripaikasta, Klubille parkkisakkojen maksamisesta ja Turun Pollareille erään taiteilijamme yöpaikasta! Oli aivan mahtavaa!

- Kaikka

Mokoman versio illan kulusta löytyy täältä

23.4.08 Helsinki, Oulunkylän nuorisotalo, Big Boom -semifinaali

Tähän asti legendaarisin Dizzyn keikka!

Matka alkoi puolen päivän jälkeen kun Lappeenrannan ihka oma Mige Knulleby lähti maantietä pitkin länteen. Kouvolasta mukaan lähti formuloimaan veljekset Kangasmäki ja meininki oli katossa! Helsinkiä lähestyessä kävimme tarkkailemaan netistä haettuja ajo-ohjeita Oulunkylän nuokkarille, ja huomasimme kohta olevamme jo melkein Kalliossa. Vitun kartat. Soitto paikalliselle aborginaalille varmisti kuitenkin tiemme hienosti ja ajoissa perille, kiitos Oksu!

Paikan päällä meitä odotti tyhjä lava, tyhjä sali ja tieto siitä, että järjestelyt ovat hieman myöhässä. Paikalle alkoi pikkuhiljaa saapua muuta väkeä ja illan kaava alkoi selvitä. Ihmiset ovat ihmisiä, ihmiset tekevät virheitä ja virheet ovat inhimillisiä. Täällä näitä käytännön järjestelyiden mokia sattui aika paljon, mutta jätetään yksityiskohdat julkistamatta. Summataan vaikka asia kysymyksillä, onko järkeä tuoda keikkapaikalle yhteistä rumpusettiä joka ei kestä soittamista, ja onko kohtuullista pistää ainoa ulkopaikkakuntalainen bändi tuomaan kahdella autolla backline muiden käyttöön meiltä kysymättä? Noh, mm. näitä asioita menimme miettimään viereisiin ravintoloihin kun Kallion Äiti Teresa, eli Viski Vesander saatiin viimein paikan päälle.

Ruukkujen jälkeen palasimme keikkapaikalle ja kävimme testaamassa lavalla kamojemme toimivuuden. Mikko pisti nuppinsa päälle, mutta mitään ei tapahtunut. Hetken roplauksen jälkeen selvisi, että nupista oli palanut sulake ja että kaksi muuta bändiä olivat käyttäneet sitä soundcheckissä, kenenkään kysymättä meiltä lupaa. Ei näin. Lavalle saatiin onneksi varavahvistin ja ensimmäisen bändin jälkeen oli aika lähteä kylvämään tautia. Lavalla oli hyvinkin raaka meininki, mutta siitä huolimatta aika hyvä. Tunnelma kohosi biisi biisiltä, ja kahden viimeisen biisin aikana lavalla oli helvetin hauskaa! Viimeisessä biisissä meikäläisen uusi kitara ja uudet kielet päättivät kokeilla toista virettä, ja näin Give Me Your Namen, eli kavereiden kesken Option väliosassa olisi ollut ihmeteltävää Lahden kaupunginorkesterillakin.

Epävireisestä keikasta, ja kuulemma epäselvästä saundista huolimatta arvovaltainen tuomaristo oli yksimielisesti valinnut jatkoon Lappeenrannan kaksimieliset ongelmanuoret. Ei muuta ku Lutakkoon!

-Kaikka

26.4.08 Lappeenranta, Iltatähti, Musta Wappu -tapahtuma
w/ Carcosa, Wandering Midget, Garden of Worm

Vappuinen keikka rymyryhmämme kotikaupungissa

Eilisillan Kouvolan vöyhötykset olivat jättäneet porukkaamme makiat olot. Tämähän ei haitannut meitä pätkän vertaa, vaan lähdimme päivällä ensimmäisen ajokuntoon selvinneen johdolla ajamaan kohti Lappeenrantaa.

Iltatähdessä oli jo tuttuja vastassa Carcosan tyyppien roudaillessa ja kasaillessa kamojansa lavalle. Meikäläisellä oli jonkin sortin keskittymisvaikeuksia elämään, joten päätin lähteä hitoille keikkapaikalta odottamaan meidän soundchekin alkua. Jossain vaiheessa saimme käskyn tulla takaisin paikan päälle tsekkaamaan. Oli muuten helvetin hyvä lavasaundi! Myöhän ei jakseta nirsoilla monitorien kanssa pätkän vertaa, mutta onhan se kivaa jos niistä tulee edes jotain ja vielä hyvällä meiningillä.

Tsekin jälkeen rupesimme meikkaamaan keikkaa varten. Kajaalin, huivien ja muiden rokkipelleilyiden sijasta meillä oli kolme purkkia vihreää ihomaalia, hevosen pää, kylpytakki ja kahdet hauskat housut. Herätimme suurta hilpeyttä (tai myötähäpeää) kavereidemme ja muun bäkkärillä pyörivän henkilökunnan keskuudessa. Keikkoja voi tehdä monella tapaa, fiksusti tai meidän tavalla. Ja myö lähetää tietenkin heti mein porukoihin!

Keikka pääsi starttaamaan yleisön naureskelun ja meidän intron merkeissä. Polle-Julle hevospäähineineen oli unohtanut laittaa piuhat kiinni pedaaliin, joten pientä pikkukivaa säätöä saatiin heti alkuun, mutta nehän kuuluvat meininkiin. Keikka itsessään oli oikein hyvä suoritus meiltä, ja paikan päälle oli eksynyt kiitettävästi ihmisiä aikaisesta ajankohdasta huolimatta. Yleisö ja nähtävästi talon teknikotkin näyttivät dikkailevan, joten mikäpä siinä vedellessä!

Pikaroudaukset, paitojen myyntiä (=yrittämistä, ei niitä kukaan ostanut) ja illan viettoon. Itse jouduin lähtemään yötä myöten Helsinkiin, joten jouduin jättämään rakkaat taistelutoverini Lappeenrannan yöhön keskenään. Hyvä niin, siellä oli kuulemma kustu housuihin ja yritetty polttaa huppareita…

Kiitoksia Pikametallimiehille iltamista, oli hauskaa! Ja sori Mike Slalomille kaappipiuhan vahingossa pöllimisestä.

-Kaikka

8.5.08 Jyväskylä, Lutakko, Big Boom -finaali

Bändikisan finaali legendaarisessa ja maailman parhaassa Jyväskylän Lutakossa, parasta!

Saavuin Jyväskylän rautatieasemalle aikaisin päivällä ja siirryin Lutakkoon ihmettelemään meininkiä. Paikan päällä piti olla muistaakseni yhdeltä vaiko kahdelta. Siinä sitten odottelin pari tuntia muita poikia tekemättä yhtään mitään ja kokeilin kuinka monta tupakkaa pystyn polttamaan. Jossain vaiheessa päivää tuli piristämään Cerebrosta tuttu Sammakko-Arto, jonka kanssa piti vaihtaa tuoreimmat uutiset. Aika kului sen verran hyvin, että tupangit pääsivät loppumaan, mutta onneksi Lappeenrannan kaunein duo, Mige & Jupu saapuivat Lutakon pihalle meidän kamojen kanssa ja pääsimme hetkeksi roudaamaan.

Hetken päästä pääsimme tekemään ihka uudella kokoonpanolla sauntsekkiä. Uusi kokoonpano siksi, koska Suomen tyylikkäimpiin rumpaleihin lukeutuva Viski Vesander oli vasta matkalla Keski-Suomeen, joten jouduimme lainaamaan Snow White’s Poison Bite -orkesterin kannumiestä Teemua tsekkiimme. Hyvinhän se meni, jauhoimme yhden uuden biisin kertsiä minuutin kaksi ja lähdimme sen jälkeen tupakkiostoksille.

Jossain vaiheessa seuraamme liittyi Kallion Commando, Arnold Vesander. Nauroimme hetken miehen varustuksille meidän nelipäiväistä reissua varten: tuplapedaalikeissi, jonka piiloista löytyi hammasharja ja -tahna. Sen lisäksi miehen nahkatakin hihasta löytyi Alkon paperipussi, jossa oli yhdet vaihtovaatteet. Rokken roul! Meikäläinen arvostaa tällaista touhua!

Sisällä tsekkailimme Lumimiesten tylytystä ja totesimme, ettei voida mennä lavalle seisoskelemaan jos aiotaan pärjätä kisassa, sen verran hyvännäköistä touhua lavalla oli. Lähdimme siis alakertaan pilaamaan etukäteen meidän shöwn, ja aloimme maalaata Migeä vihreäksi ja meikata miuta jonkin sortin huoran näköiseksi. Muita bändejä hieman kummastutti keikkarituaalimme, ja taisipa Lumikola-kitaristi Allankin mainita, että “okei, mie luulin että työ ootte ihan tosissanne”, johon Mige kuittaisi, että “niin myökin luultiin”.

Keikka pääsi starttaamaan ja oikein hyvin starttasikin, jos ei sitä lasketa, että tiputin ensitahdeissa kitarahihnan irti. Eturiviin oli eksynyt nuorisoa pyörittämään tukkaa ja takanakin näytti olevan hymyileviä päitä. Keikka tuntui luistavan ihan helvetin hyvin, nyt oli jotenkin meininkiä lavalla ja muutenkin erittäin energistä toimitusta kaikin puolin. Harmi, että esiintymisaikaa oli niin vähän, joten neljän biisin jälkeen keräsimme itsemme kamoineen pois lavalta. Oli kyllä kiva soittaa!

Suihkujen jälkeen menimme kuuntelemaan tuomareiden päätöksiä illan kulusta. Voitto läsähti Joensuun Lumimiehille, onnea heille! Sovimme tapaavamme hieman myöhemmin iki-ihanassa Bar 68:ssa. Jyväskylän opas Teemu2000 ja Makkispullot käsissämme siirryimme valloittamaan Jyväskylän yöelämää. Muistikuvat hiipuvat illan mittaan, mutta mielessä on ainakin onnittelulaulu Snow Whiten porukoille Kuuskasissa ja… Öö, no siinä se sitten olikin.

-Kaikka

Alla Keskisuomalaisen sympaattinen kirjoitus illasta:

“Kisaajista viimeisenä esiintynyt Disease of The Nation oli ihan kamalaa kuultavaa, mutta riemastuttavaa katseltavaa. Yhtye oli pukeutunut karnevalistisesti esimerkiksi Hulk-maskeihin, kukkamekkoihin ja hevospäänaamareihin. Musiikki oli tyylillisesti black metal- hc-mättöä ja esiintyminen toi mieleen Nirvanan legendaarisen MTV:n keikan, jossa kaikki pistettiin läskiksi ja kaikelle haistatettiin pitkät. Ei tätä tosissaan voinut ottaa eikä se ehkä voittoa olisi ansainnutkaan tällaisessa kisassa, mutta oli julmettu spektaakkeli.

“Tämä nyt oli esiintyjänä paras, mutta ei se antanut mitään uutta. Se oli hevibändi, joka esiintyi rankasti, niin kuin siihen juttuun kuuluu”, analysoi ystäviensä Ville Koiviston ja Tiina Mannisen kanssa kuulemassa ollut Mika Kinnunen.

(kuvateksti)
Parturikampaajiksi opiskelevat Tanja, 22 (vas.), ja Mari, 21, pitivät Big Boom -kisan tasoa viimevuotista kovempana. Tanjan suosikiksi kohosi hurjaa hc-mättöä paukuttanut Disease of The Nation.”

9.5.08 Jyväskylä, vapaapäivä

Mitä tekevät lappeenrantalaiset, kun he lähtevät torstai-illaksi soittamaan neljä biisiä Jyväskylään? Juovat tietenkin kaksi päivää viinaa sen kunniaksi. Kiitoksia Bar 68:n Terolle, sie valloitit meidän kaikkien sydämet!

10.5.08 Pieksämäki, Galaxy, w/ FM2000, Virkavalta

Hevi-ilta Pieksämäellä, FM2000 ja Virkavalta mukana menossa. Täydellistä!

Aamulla heräämme jostain päin Jyväskylää. Erikoinen olo. Päässä kaikuu lauseet “teidän pöydälle ei enää tarjoilla” ym. Oli ilmeisesti hauska ilta. Lähdimme tietenkin heti Kuuskasiin moikkaamaan Teroa, jota nauratti meidän kunto. Mm. Migellä oli iso rupi päässä ja muut olivat muuten vaan helvetin rumia. Tero tarjosi biljardit ja soitti musiikit, ja jossain vaiheessa päivää, kun ryhmämme oli kasassa, lähdimme kohti Pieksämäkeä.

Matka oli lyhyt mutta sitäkin tuskallisempi. Meinasi käydä ahistamaan. Pieksämäelle päästessämme kartturina toiminut Seby esitteli paikkoja, missä kukakin FM-yhtyeestä on ollut töissä jne. Alkon kautta Galaxyyn jossa loput FM-porukasta olivat jo kikkailemassa lavalla. Hetkeä myöhemmin paikalle saapuivat Virkavallan tyypit ja pääsimme ihastelemaan heidän tsekkiään.

Sitten oli E-Karjalan edustuksen vuoro näyttää sirkustaitonsa. Tsekki tuntui menevän helkkarin hyvin, mutta jossain vaiheessa havahduin siihen, ettei Artolla ole kaikki kunnossa. Mies itki rumpujen takana, koska hänen lempiponi oli hävinnyt eilisiltana. Sen lisäksi tuplapedaaleista oli hävinnyt jokin osa, joten ne olivat käyttökelvottomat. Onneksi FM:n miksaaja Ziimu otti homman haltuun ja varaosa saatiin paikan päälle.

Tsekin jälkeen pääsimme saunomaan alakertaan sekä kuuntelemaan kollegoiden mahtavaa karaoketulkintaa vastapäiseen baariin. Meiningit olivat aivan hyvät! Jossain vaiheessa piti lähteä pistämään ykköset päälle ja odottelemaan keikin alkua Galaxyyn. Jupu sai jälleen arvostusta muilta bändeiltä naamarinsa kanssa. On se hauska.

Keikka käyntiin ja shöw päälle. Galaxyyn oli ehtinyt saapua paikalle aika paljon porukkaa ja näyttivätpä ihmiset vielä tykkäävän meidän meiningeistä. Mikon kitarahihna tuotti hieman ongelmia, koska se ei pysynyt paikallaan, mutta emme antaneet tämän häiritä asiaa. Jossain vaiheessa keikkaa porukka uskaltautui lähemmäs lavaa, ja loppukeikasta voitiin puhua jo eturivistä! Aivan mahtava meininki!

Keikan jälkeen kirmasimme saunaan pesemään mällit pois ja katselemaan lavalla riehuvaa humalaista Virkavaltaa. Oli muuten hienoin keikka pitkästä aikaa! Kunnon punkki meininkiä, ihan parasta! Lava oli aivan hävityksen jäljiltä keikan jälkeen, näin sen pitää ollakin. Olisin lähtenyt pittiin kannustamaan, mutta en uskaltanut pelkkä pyyhe päällä lähteä.

Seuraavaksi oli FM2000 vuoro. Tämä yhtye ei petä koskaan! Keikka oli alusta loppuun täyttä rautaa ja täyteen ahdettu kotikylän kapakka näytti kannustavan heitä viimeiseen asti. Meikäläisellä oli vielä puhelinyhteys melkein koko keikan ajan toiselle puolelle Suomea naisen kanssa, sielläkin tykättiin meiningeistä. Ja FM:n jätkät arvostivat keikan jälkeen Maijun viestejä puhelinkeikasta, kuulemma “jäätävät viestit” pitäisi saada talteen, mutta oon vahingossa poistanut ne, sori Andy. Encoressa piti mennä vielä pelleilemään muiden jätkien kanssa lavalle, hauska lopetus illalle indeed.

Tapahtumaa täytyi toki juhlia. Juhlat menivät periaatteessa ihan hyvin paria pikku vastoinkäymistä lukuun ottamatta. Pahoittelut Vepalle matosta… Toivottavasti tulee vielä lisää keikkaa jommankumman orkesterin kanssa, oli ihan mestarillista touhua!

-Kaikka

16.5.08 Taavetti, Amadeus w/ Chaos Creation, Dead of Night

Taavettiin keikalle. Erittäin erikoista, mutta myöhän lähetään näihin porukoihin tietenkin heti!

Saavuimme paikan päälle katselemaan Suomen peliä. Baari oli suht täynnä Taavetin alkuasukkaita, jotka kannustivat ja haukkuivat suomalaisia kiekkotähtiä kovaäänisesti. Meininki oli siis melkoisen messevää. Pääsimme pelin jälkeen tarkistelemaan soittokuntoa sauntsekin merkeissä. Heti kun soitto alkoi niin lavalle kampesi paikallinen sankari näyttämään keskisormea ja huutamaan meille. Ei vissiin källälle uponnut meidän touhu.

Tsekin jälkeen ei ollut kauheasti aikaa meidän keikkaamme, joten aloimme laittaa taas ykkösiä päälle. Tällä kertaa asusteina toimi hevosenpään lisäksi jeesusteippi, vessapaperi, vappuperuukki ja mäkihyppääjän puku kypärän kanssa. Miks myö tehään tällaista? No ihan sama, kerranhan sitä Taavetissa ollaan.

Keikka pääsi lähtemään Amadeuksen sekalaiselle sakille aivan hyvin kunnes kolmannessa biisissä teimme parhaamme ja jouduimme keskeyttämään biisin kesken kaiken. Yritin viittoa ilman kitarapiuhaa soittavalle Migelle, että jos laittasit piuhan takaisin. Mikko vastasi miulle hymyillen ja jatkoi soittamista. Sellaista sattuu. Tämä ilmeisesti laukaisi jonkin sortin pelleilyvaiheen päälle ainakin meikäläisessä, joten loppukeikka meni osittain huumorilla, omasta mielestä. Yleisön puolelta tosin sanottiin, ettei spedeily mennyt liian läskiksi, oli kuulemma hyvän maun rajoissa. Viimeisessä kappaleessa Mige huitaisi Pollea päähän kitaralla, ja biisin loputtua kun Jupu otti naamarin pois päästä niin koko naama oli ihan veressä. Mikko onnistui lyömään bassotaitelijaa sentin silmän yläpuolelle aukaisten basismin silmäkulman. Siinähän olisi voinut käydä pahemminkin, mutta onneksi selvittiin ilman suurempia vahinkoja.

Keikan jälkeen Mige sai palautetta meiltä miksanneelta Dead of Nightin jäseneltä. Oli kuulemma ihan hyvä meno, eikä tätä nyt pidä ottaa henkilökohtaisesti, mutta Mikon laulu tuli välillä kovempaa ja välillä hiljempaa PA:sta, ja tämä aiheutti hommia miksaustiskin luona. joo…on.

Koska aamulla piti lähteä aikaisin seuraavalle keikalle, niin tämän illan bailaamiset jäivät aika minimaalisiksi. Tosin pitihän sitä parilla käydä Leprassa kaltoin kohdellun bassosankarin kanssa…

-Kaikka

17.5.08 Tikkakoski, Jytinärokki

Dissin viimeinen kevätkeikka ennen studioon siirtymistä, Tikkakoski, prepare to mosh!

Aamulla huumori kukoisti, kun starttasimme täyteen pakatun, ahtaan henkilöautomme ja lähdimme Migen toimiessa kuskina kohti Tikkakoskea. Mige on meidän sankari!

Paikan päällä tsekkiä oli tekemässä joku bändi, joten rupesimme heti talon miksaajana toiminutta (FM:n toista miksaajaa) Mathauta morjestettuamme kantamaan kamoja sisään. Pääsimme tekemään tsekkiä heti No Sign of Lifen jälkeen. No Signin pojat olivat ystävällisesti tuoneet paikalle kitarakaappeja ja rummut, joten pääsimme nopeasti tekemään tsekkiä. Viski ajatteli tsekissä nopeuttaa toimintaa jättämällä osan pelleistä pois, joten pikkukilkuttimien lisäksi kattauksesta jäi pois mm. ride. Arto on myös miun sankari!

Tsekin jälkeen menimme paikalliselle nuorisotalolle syömään hyvää kinkkukiusausta ja makaamaan biljardihuoneeseen. Siellä saimme rauhassa suunnitella tulevaa musiikkivideota, mutta en mie ainakaan enää muista minkälainen sen piti olla. Tuskin kukaan muukaan. Jossain vaiheessa lopetimme löysäilyn ja oli aika hypätä Mige Häkkisen kyytiin ja kyläkierrokselle. Ihan hieno kylä tuntui Tikkakoski olevan. Baariin emme uskaltaneet lähteä kun näytti niin pelottavalta.

Pikkuhiljaa oli aika valmistautua shöw-hommiin, ja lyhyen linjatsekin jälkeen pääsimme jälleen herättämään ihmetystä muissa bändeissä. Asusteina toimivat edellisillan pukimet pienellä kalsarikustomoinnilla. Keikka lähti käyntiin ja samalla lähti käyntiin myös jotain muuta. Nimittäin Tikkakosken nuorison pitti! Kyllä oli mukava soitella heviä samalla kun nuoret ja kyvykkäät tikkakoskelaiset ottivat mittaa toisistaan. Keikka sujui helvetin hyvin koko ajan ja fiilis lavalla oli mitä mainioin. Yleisö tykkäsi, ja niin myökin! Keikka oli myös soitannollisesti meidän parhaimpia, joten oli mukava lopettaa meidän kevät tähän kyseiseen keikkaan ja lähteä tekemään toista demoa. Kiitoksia Tikkakoskelle!

Okei, olihan meidän pakko käydä vielä katsomassa, josko Tero olisi Kuuskasissa töissä. Ja siellähän se oli. Ehdotti heti ensimmäisenä meille Fisu-pulloa, mutta väsyneet eteläkarjalaiset ottivat kaljat ja lähtivät nukkumaan. Ens kerralla sitten!

-Kaikka

16.8.08 Jyväskylä, Lutakko liekeissä

Kesäiset erikoisfestarit Suomen parhaassa Lutakossa, fuck yeah!

Edellisistä reeneistä oli vierähtänyt useita kuukausia, ja demokin käytiin vääntämässä välillä, joten aikomuksena oli vetää perjantai-illan kunniaksi känn… siis reenit. Ammattimaiset ajatuksemme kosahtivat, kun rumputaiteilija Aunus ilmoitti perjantaina illansuussa, ettei pääsekään Lappeenrantaan. Migelle nousi ahdistus otsaan, joten päätimme mennä treenaamaan kolmestaan kokoonpanolla Jupu – basso, Mige – vokaalit ja Kakka – rummut. Turvonnut nilkkani toi muutenkin sysipaskaan soittamiseen oivaa huumoria, ja reenit kestivät näin ollen huimat puoli tuntia pitäen sisällään lähinnä upouuden Bläkpunkin muistelemisen. Varmoin ottein Jyväskylään, jossa keikkamme tulisi suorana netistä, jeah!

Ainiin. Olihan meillä edellisenä sunnuntaina reenit, kun Jyväskylän seksikkäin matelija Sammakko-Arska piipahti luonamme tuuraamassa pikkurillinsä rikkonutta Migeä. Ei meinaa muistaa..

Karkkivaunuksi ristitty farmarihirmumme lähti aamulla varhain kohti Keski-Suomea. Matkapahoinvoinnin estämiseksi autossa soi mm. Laineen Kasperi, Bloodbath ja meidän uusi eurodance henkinen intro. Siinähän se matka meni, leppoisissa tunnelmissa ja Migen piireissä.

Paikan päällä kerättiin jengiä kasaan. Saapuviksi odoteltiin rumpali Archidia, etupää-Ziimua ja rumputeknikko-Hentilää. Niin ja tietty Sammakkoa. Jostain se jengi löytyi ja kohta päästiinkin jo tekemään linjatsekkiä lavalle. Ei siinä tainnut mitään kummoista olla, mitä nyt talon teknikot taisivat mainita, että ”50min keikan alkuun ja lavalla on kaikki kamat kytkettyinä”. Meillä oli siis tunnin vaihtoväli. Hyvä myö!

Sitten se keikka. Alku tuntui muistaakseni jotenkin kummalliselta, mutta kyllähän se siitä lähti. Ziimulla oli ollut kuulemma jotain ongelmia taiteilija Knullebyn laulutulkinnan kanssa, mutta myö kun ei niistä tiietty mittään, niin ei myö sen annettu myöskää menoamme haitata. Helvetin hauskaa oli jälleen Lutakossa soitella, ja Sammakko-Arskakin pärjäsi hiton hyvin kitaran varressa. Soitti paremmin meidän biisit kuin myö itse. Ammattijätkä. Heilit myös Lutakon innokkaalle yleisölle, joka aikaisesta ajankohdasta huolimatta jaksoi pyöritellä päitä ja pitata!

Aikainen keikka = aikaiset bileet. Mitähän näistä uskaltaa kertoa… Unborn Genitaali oli helvetin hyvä, Sydän, sydän vakuutti nerokkuudessaan, FM2000-yhtye veti parhaan keikkansa ikinä, ja Makkis potki päähän kuin kiimainen Polle-Julle pirtuammeessa! Erittäin hyvät ainekset hyviin bileisiin siis. Illan aikana saimmekin todistaa mm. FM-Andyn kädentaitoja tatuointibisneksessä, kohteena basistimme Jupun pohje ja työkaluina kuulakärkikynä ja pinssi. Kai myö Infernossakin käytiin?

Hölmöily jatkui aamuyöhön asti, sieltä aamuun, sieltä aamupäivän kautta päivään ja lopulta Lappeenrannan yöelämään laulamaan karaokea. Well spent 300e, voi paska…

Imperiumi.netin arvio keikasta.

-Kaikka

10.10.08 Joensuu, Karjalatalon kellari w/ Snow White’s Poison Bite, Distral

Venäjän tsaari Nikolai I:n vuonna 1848 perustama Joensuun kaupunki on seutukuntansa keskus ja Pohjois-Karjalan pääkaupunki.

Tänään olisi tarkoitus soittaa kaksi keikkaa myöhemmin legendaariseksi muodostuneessa Kellarissa. Lähdimme Migen kanssa karkkivaunulla kohti Joensuuta. Kallion kovin penetraatiomies Viski tulisi tuttuun tyyliin vasta soundcheckin jälkeen, niin kuin Lappeenrannan kovin pajaripolle Jubukin. Eli hevos-Jippu. Matkalla oli kovin mukavaa, keskustelimme Kikin kanssa elämästä. Agraarisesta pikkukaupungista on viimeisten vuosikymmenten aikana kehittynyt elinvoimainen maakuntakeskus.

Paikan päällä Joensuussa Lumimiehet kantelivat kamojansa lavalle ja ääniteknikko teki parhaansa. Tsekki alkoi hauskasti: rumpu-Teemu alkoi polkea basaaria, mutta miksaustiskiltä tulikin käsky soittaa koko settiä. Parin minuutin jälkeen miksaaja tokaisi Teemulle, että ”joo, kyllä se siitä ku saat kaverit mukaan.” Semmosta. Meidän tsekki oli tosi hieno. Teemu oli kuunnellut edellisenä iltana myspacesta kerran Haulikon ja soitti sen meidän kanssa tsekissä. Bassoa ei ollut messissä, tietenkään heti. Eli ei ollenkaan.

Meidän ensimmäinen keikka taisi olla puoli seitsemän, eli Polle ja Visa ehtivät helposti keikalle suoraan junasta, joka oli Joensuussa 18.00. Pääsimme pukemaan todella huolella ja rakkaudella valittuja keikka-asujamme, ja kohta alkoikin jo intro soida. Jengiä oli pakkautunut perjantai-illan viettoon muutama kourallinen. Hyvin meillä muistaakseni keikki sujui, jos ei nyt lasketa aloitusbiisin (Optio) valintaa. Ja jengi tykkäs myös, joten mikäpä siinä oli vedellessä. Sitten käytiin vetelemään Makkista bäkkärillä, jossa sitä ei olisi saanut tehdä. Uijui, hurjia tyyppejä! UIJUI!!!

Illan toinen keikka taisi alkaa kymmeneltä. Pukeuduimme tälle keikalle hieman rennommin, eli jätimme housut pois. Mitäpä tästä nyt sanoisi, keikka taisi mennä soitannollisesti ja meiningillisesti aika hyvin. Meinasimme lähteä tosin yllytysporukoihin ja vetää akustisen setin, mutta jätimme sen nyt tällä kertaa tekemättä. Kyllä se vielä joku kerta pitää tehdä. Korkeatasoiset kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelut ja puhdas luonto lisäävät kaupungin vetovoimaa.

Vaikka meillä oli asiaankuuluvat keikkavirvokkeet, eli neljä pulloa Maggista, emme silti jääneet Joensuun yöhön sikailemaan, vaan pakkasimme karkkivaunun, sullouduimme siihen sisään ja lähdimme kohti Lepraa. Vuosisatojen takainen karjalaisten kauppareitti kulki pitkin Pielisjokea.

-Kaikka

11.10.08 Kouvola, Donington w/ Rytmihäiriö, Unborn Generation

Keikki savolaisten hullujen ja Suomen kovimman surmacore-bändin kanssa, kreit!

Aamulla väsytti niin perkeleesti ja selkä oli kipiä ku piti nukkua lattialla. Suihkun ja pitsan kautta kohti Kouvolaa. Illassa oli omanlaisensa jännitysmomentti, koska tämä ilta oli meidän järjestämä. Luotto kouvolalaisiin hevi mada dikkareihin oli kuitenkin kova kuin Arton ”kirves” Kallion yössä. Metafora on yhtä kekseliäs kuin aamuaurinkoa ihaileva Polle-Julle kumisaapaskaupassa.

Paikan päällä Rytmikatissa (Doningtonin yläkerta) oli UG tuopposet käsissä. Liityimme kosteaan seuraan. Pojilla oli jälleen hauskoja tarinoita omista ja muiden kohelluksista. Ja ihmeen rauhallisia olivat vaikka olivat tinanneet kaljaa koko ajomatkan. Rytmikset tulivat kohta perästä ja pääsimme kasaamaan lavaa kuntoon. Meidän soundcheckissa oli vitin hyvä meininki, Manu sääti monitorit niin kohilleen, että lavalla oli oikein mukavaa. Tämän jälkeen pääsimme vielä dikkailemaan UG:n tsekistä. Vittu etttä toimii, ihan törkeän kova bändi.

Erittäin ahdistavaa odottelua UG:n keikkaan asti. Yritin kompensoida ahdistusta juomalla kaljaa. Ja sehän toimi! UG starttaili keikkaansa, ja vaikka porukkaa ei ollut mitenkään hirveästi, onnistui UG kuitenkin nostattamaan oman ja monen muunkin fiiliksen kattoon. Helvetin hyvä keikka. Sitten pääsimmekin laittautumaan illan esiintymistä varten. Mie olin tehnyt parhaani, joten miulla ei ollut edes minkäänlaisia vaihtovaatteita messissä, vaikka asun 500 metrin päässä. Oma habitus jäi aika kesyksi, mutta onneksi meillä on Polle. Ja Mige. Ja Viski, joka pukeutui joihinkin helvetin verhoihin. Keikka oli tähänastisista keikoista paras niin meiningin kuin soitonkin puolesta. Yleisöä oli saapunut paikan päälle reippaasti lisää, joten pikkuhiljaa ajatus siitä, että pyydetään Rytmihäiriö soittamaan tyhjään saliin, alkoi hävitä.

Helvetin hyvä keikka, jonka jälkeen pääsimme keskittymään itse asiaan. Eli roudaamiseen. Sen jälkeen Makkis-pullot kilisivät jopa siihen malliin, että ravintolan portsarikin antoi huudot Rytmiksen keikan aikana. Pilkkua lähempänä Kymenlaakso sai todistaa tutkimustamme ”Kuinka seisotaan käsillään tupakkakopissa ilman housuja ja kuinka se vaikuttaa ravintolan henkilökunnan toimintatapoihin”. Saimme tutkimukseen pikapuolin vastauksen, kun Mige lensi baarista ulos väärännäköinen pullo kädessään.

Aamulla piti vielä lähteä UG:n kanssa Speden saluunaan, jossa lonkero, fisu, valkovenäläiset ja rakkaus virtasivat kuin Migen kuuma ripulipaska verkkareiden lahkeissa. Kiitoksia Rytmihäiriölle, UG:lle ja Manulle, oli ihan helvetin hauskaa!

-Kaikka

P.S. Tsekkaa UG:n raportti tapahtumien kulusta täältä.